Jung ja Adler ehdottivat, että itsesovituksen käsitteitä voitaisiin pitää keskenään vaihdettavissa olevina. Jungin käsitettä kokonaisuus-kaksinaisuus ei voida saavuttaa ilman yksilöllistymistä ja Adlerin käsitystä paremmuudesta-alempiarvoisuudesta ei voida saavuttaa ilman terveellistä elämäntapaa, Jung pitää yksilöllistymistä elämän tarkoituksen ja tarkoituksen ymmärtämisen prosessina saavuttaa henkilö. Kun hän onnistuu tietämään, millainen hän on aikaisempien kokemusten perusteella, ja hän päättää olla rehellinen maailmalle pysymällä omana itsenään, tätä integraatiota kutsutaan yksilöllistymisen tulokseksi. Vaatii rohkeutta, että ihminen löytää osan itsestään, joka on laiminlyöty tai hylätty, helpottaakseen tätä yksilöllistymisprosessia. Siksi ensimmäinen askel, jonka voimme ottaa, on tunnistaa varjomme. Varjomme itse asiassa pyrkii vastaanottamaan rakkautta mitä tahansa, ja tämä voi vahingoittaa meitä ja muiden elämää. Toivomme, että tunnistamalla pimeän puolenmme tällä tavalla voimme hallita sitä paremmin, jotta sen leviäminen ei räjähtäisi ja johda katumukseen. Siksi sen lisäksi, että hyväksymme alemmuuden, meidän on kyettävä saavuttamaan huippuosaamista, ja terveitä elämäntapoja tarvitaan myös tämän tilan ylläpitämiseksi. Yksi tämän terveellisen elämäntavan ideana on olla sosiaalisesti hyödyllinen tai pitää hyvät suhteet ympärillämme oleviin ihmisiin. Sosiaalisina olentoina elämme dynaamista elämää ja tarvitsemme muita ihmisiä. Tämä käsite ei muutu, vaikka saavuttaisimme täyttymyksen. Siksi luomamme fiktion tai mielikuvituksen tulee pysyä realistisena ja terveenä sekä itsellemme että muille Menneisyyden tai myös puutteidemme hyväksyminen vie aikaa. Ensimmäisenä vaistomaisena reaktiona ihmiset päättävät usein jatkaa elämäänsä ikään kuin ongelmaa ei olisi koskaan tapahtunut. Usein tulevaisuudessa, kun koemme tämän muiston kaltaisen kokemuksen, voimme hajota samoihin negatiivisiin tunteisiin, joita meillä oli aiemmin. Itse asiassa koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa tunnistaa sisällämme olevaa varjoa tai pimeää puolta. Meillä on aina puutteita tai synkkä menneisyys tai huono luonne, mutta kaiken tämän työntäminen varjoon ei katoa. Voimme puhua, oppia, sovittaa ja hyväksyä sen, minkä tukahdutamme niin uutterasti varjoksemme. Tukahdutamme sen, mitä pelkäämme, mikä ei katoa.