Kirjoittajalta: Jos luulet ympäröivän maailman vaikuttavan meihin (psykologisessa mielessä), niin se ei ole niin, se on illuusio. Selvitetään, miksi näin ei ole ja miten se toimii. "Hän on jo kyllästynyt minut nalkutukseensa", "hän kutsui minua tyhmäksi", "miksi puhut minulle tuolla sävyllä?" Tutut tilanteet? Heissä ollessamme olemme vakuuttuneita siitä, että ihmiset, joille puhumme, vaikuttavat meihin aiheuttaen ärsytystä, vihaa, pelkoa, pettymystä tai kaunaa ja saavat meistä raivoa. Tämä on kaikille niin selvää, ettei se jätä ketään epäselväksi. Tämä on kuitenkin illuusio. Kukaan ei koskaan vaikuta meihin (psykologisessa mielessä). Kun olemme vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa, reagoimme vain itseemme. Ensin koemme tunteita maailmakuvamme mukaisesti, ja sitten tässä reaktiossa heijastuen reagoimme itseemme, eli omaan reaktioosi. Selvitetään kuinka tämä tapahtuu. Oletetaan, että joudut kakkasotkuihin. Mikä on reaktio? Jokaisella on omansa: joku nauraa, joku oksentaa, joku musliininuori pyörtyy, kaikki riippuu siitä, millainen reaktio tähän ihmisessä on muodostunut aiemmin. Vain kahdella ihmisryhmällä ei ole mitään reaktiota - putkimiehet, koska he käsittelevät tätä melkein päivittäin ja heille se on sama aine kuin muille, ja pienet lapset, joille ei ole vielä kerrottu, miten tällaisessa tilanteessa tulee toimia. Näet, että tietoisuutemme sisältö on hyvin ehdollista, se riippuu sosialisaatioprosessin sisällöstä, ts. siitä, miten häntä opetettiin tai kuinka hän päätti reagoida tähän tai tuohon tapahtumaan. Joten mennään eteenpäin. Havaitsimme äänen hajun, ulkonäön, värin, sävyn ja voimakkuuden, jonkin vaiheen tai erillisen sanan. Tämän jälkeen tämä havainto aiheuttaa meissä välittömästi tietyn tunnereaktion tietoisuutemme sisällön mukaisesti, ehdollisuutemme mukaisesti. Sitten reagoimme itseemme, eli omaan reaktioosi. Eli toimimme sen mukaan, mitä tunnemme. Kokemamme tunne saa meidät tuntemaan tämän reaktion oikeutuksen ja oikeutuksen, emmekä enää reagoi siihen, mitä havaitsemme, vaan inhoamme, vihaamme, ärtymykseemme tai mielihyväämme, ts. itseensä, johonkin osaan oman tietoisuutensa sisältöä. Kukaan tai mikään ei vaikuta meihin! Nämä ovat vain omia egorakenteitamme. Me vaikutamme itseemme! Ympäröivässä maailmassa kukaan ei tee kenellekään mitään. Teemme kaiken itsellemme. Otetaan toinen esimerkki: mies seisoo edessämme ja huutaa jotain. Itse asiassa tämä on vain henkilö, joka antaa tiettyjä ääniä tiettyyn tarkoitukseen. Mitä meille tapahtuu? Havaitsemme nämä äänet ja kuvamme itsestämme, arvojärjestelmästämme, ts. me itse reagoimme niihin, ts. koemme jonkinlaisen tunteen, ja sitten alamme toimia emmekä todellisuuden eikä riittävän tilanteen näkemyksen perusteella, ts. siitä, miksi hän huutaa, mitä hän haluaa, mutta siitä, mitä tunnemme, mitä tunteita koemme tällä hetkellä. Eli alamme heijastua tunteissamme, reagoida itseemme, tunteisiimme. Osoittautuu, että kukaan ei koskaan vaikuta meihin. Se on vain illuusio! Koska otamme itsemme vakavasti, tietoisuutemme sisällön seurauksena reagoimme aina itseemme. Heijastamme jatkuvasti omia tunteitamme ja suhteitamme..