Johdanto Nykypäivän nopeasti muuttuvassa maailmassa tekoälystä ja hermoverkoista on tulossa yhä tärkeämpi osa jokapäiväistä elämäämme. Nämä teknologiset innovaatiot muokkaavat paitsi ymmärrystämme maailmasta myös omaa identiteettiämme. Teini-ikäisen identiteetti on monimutkainen psykologinen ilmiö, joka kattaa hänen ainutlaatuiset piirteensä, arvonsa, uskomuksensa ja käsityksen itsestään ympäröivän maailman kontekstissa. Tänä persoonallisuuden kehittymisen aikana teini-ikäinen tutkii aktiivisesti kiinnostuksen kohteitaan ja etsii paikkaansa yhteiskunnassa. Tähän prosessiin liittyy usein sisäisiä konflikteja ja elämän tarkoituksen etsimistä. Tekoäly (AI) ja hermoverkot tarjoavat ainutlaatuisia mahdollisuuksia oppimiseen ja vuorovaikutukseen ympäröivän maailman kanssa. Ne tuovat kuitenkin myös rajoituksia, kuten henkilökohtaisen kiintymyksen menettäminen ja heikentyneet mahdollisuudet kehittää tunneälyä. Teini-ikäiset, jotka kasvavat tekoälyn ympäröimänä, kohtaavat tasapainoilun teknisten etujen ja identiteettinsä säilyttämisen välillä. Teini-ikäiset, jotka ovat vuorovaikutuksessa tekoälyn kanssa, voivat kokea erilaisia ​​tunteita ilosta ahdistukseen. Vuorovaikutus teknologian kanssa voi aiheuttaa riippuvuutta, sosiaalista vertailua ja stressiä. Nämä näkökohdat vaativat psykologien ja tutkijoiden huomiota ymmärtääkseen näiden tunnereaktioiden vaikutusta nuorten psyykkiseen hyvinvointiin. Yllä kirjoitetun perusteella teini-ikäisten on suositeltavaa löytää tasapaino teknologian käytön ja henkilökohtaisen identiteetin säilyttämisen välillä. Empatian, ihmisten välisen kommunikoinnin ja itsetietoisuuden taitojen kehittäminen auttaa ylläpitämään laadukkaita ihmissuhteita ja vahvistamaan identiteettiäsi. Katsotaanpa useita teini-identiteetin näkökohtia teknologian aikakaudella: Ihmisen emotionaalisen empatian menetys Kun vuorovaikutus teknologian kanssa lisääntyy, teini-ikäiset voivat kokea muiden luonnollisen tunneempatian menettämisen. Vaikka virtuaaliyhteiskunnat ja chatbotit sisältävät tekoälyä, ne eivät pysty välittämään ihmisten tunteiden syvyyttä ja ihmisten välisten yhteyksien eksklusiivisuutta. Tämä voi johtaa nuorten yksinäisyyden ja vieraantumisen tunteeseen, mikä vääristää heidän käsityksensä omasta empatia- ja myötätuntokyvystään. Tekoäly ja hermoverkot muuttavat teini-ikäisten sosiaalista vuorovaikutusta. Sosiaalisesta mediasta ja chatboteista on tulossa ensisijaisia ​​viestintäalustoja, jotka vähentävät fyysistä läheisyyttä ja todellisia viestintätaitoja. Tämä voi vaikuttaa empatian kehittymiseen ja kykyyn ymmärtää muiden ihmisten tunteita. ESIMERKKI inhimillisen emotionaalisen empatian menettämisen vaikutuksista Teini-ikäinen N, 16-vuotias nainen, aktiivinen sosiaalisten verkostojen käyttäjä, kärsii empatiakyvystään intensiivisen vuorovaikutuksen seurauksena tekoälyn ja virtuaaliyhteiskuntien kanssa. Kun hän oli iloinen ja avoin, hän alkoi viettää enemmän aikaa virtuaalimaailmassa kommunikoimalla chatbottien ja virtuaalisten ystävien kanssa oikeiden ihmisten sijaan. Ajan myötä N alkoi huomata, että hän lakkasi tuntemasta syviä tunteita kommunikoidessaan muiden kanssa. Virtuaalihahmot eivät voineet välittää hänelle sitä lämpöä ja vilpittömyyttä, jonka hän koki todellisessa suhteessa. Hän alkoi välttää ystävien tapaamista henkilökohtaisesti ja piti parempana virtuaalisia keskusteluja. N alkoi tuntea olonsa yksinäiseksi ja jakamattomaksi tunteissaan. Tästä kokemuksesta tuli sisäisten konfliktien lähde, ja N alkoi epäillä kykyään tuntea ja ymmärtää muiden ihmisten tunteita. Psykoanalyyttisesti katsottuna kyvyn kokea syviä tunteita ja empatiaa todellisissa ihmissuhteissa menetyksestä tuli neuroosien lähde N:lle. Hänen emotionaalinen eristyneisyytensä häiritsi normaalia persoonallisuuden muodostumista aiheuttaen sisäistäkonflikteja, joita hän ei vielä täysin ymmärtänyt 2. Riippuvuus ja syrjäytyminen Virtuaalimaailmoihin sukeltavilla teini-ikäisillä voi olla riski saada teknologiariippuvuus. Tämä riippuvuus voi luoda psykologisen esteen teini-ikäisen ja todellisen maailman välille, mikä johtaa vieraantumiseen perheestä, ystävistä ja yhteiskunnasta. Elämän helpottamiseksi luodusta tekoälystä voi päinvastoin tulla psykologisten ongelmien, kuten sosiaalisen eristäytymisen ja kiinnostuksen katoamisen, lähde ulkomaailmaa kohtaan. ESIMERKKI teini-ikäisen riippuvuudesta ja vieraantumisesta TEENAGER N, sp. 15-vuotias, hänellä on vakavia psyykkisiä ongelmia, jotka johtuvat riippuvuudestaan ​​virtuaalimaailmoista ja tekoälystä. Hänen kiinnostuksensa videopeleihin ja sosiaaliseen mediaan on muuttunut valtariippuvuudeksi, jossa hän viettää tuntikausia virtuaaliseikkailuissa ja kommunikoimalla keinotekoisten keskustelukumppaneiden kanssa. Vähitellen N alkoi välttää todellisia sitoumuksia ja tapaamisia ystävien ja perheen kanssa. Virtuaaliyhteyksistä tuli hänelle tärkeämpiä kuin todelliset, mikä johti asteittaiseen vieraantumiseen hänen rakkaistaan. Todelliset ihmissuhteet tuntuivat hänestä vaikeilta ja vaativat enemmän vaivaa, kun taas virtuaalimaailma tarjosi huolettoman pakopaikan todellisilta ongelmilta. Psykoanalyyttisesti katsottuna N:llä oli vaikeuksia selviytyä ahdistuksesta ja sosiaalisesta stressistä tosielämässä, ja siksi hän etsi turvapaikkaa virtuaalimaailmoista. Tästä riippuvuudesta tuli tapa suojautua kivulta ja epämiellyttäviltä tunteilta, mikä johti kiinnostuksen menetykseen todellista maailmaa kohtaan ja vieraantumiseen muista. N alkoi tuntea olonsa vieraantuneeksi ja väärinymmärretyksi, mikä syvensi hänen psyykkisiä ongelmiaan ja sisäisiä konfliktejaan. 3. Pelko identiteetin menettämisestä Teini-ikäiset, jotka siirtyvät todellisesta viestinnästä virtuaaliseen vuorovaikutukseen, saattavat kohdata identiteettinsä menettämisen pelkoa. Tekoäly, joka käyttää algoritmeja ja malleja, ei aina pysty ottamaan huomioon jokaisen ihmisen ainutlaatuisia piirteitä ja tunnekokemuksia. Tällainen vuorovaikutus voi heikentää itsearvon tunnetta ja aiheuttaa sisäisiä konflikteja, joilla voi olla pitkäaikainen vaikutus teini-ikäisen mielenterveyteen ja kommunikoi tekoälyn kanssa etsimään tukea ja ymmärrystä. Kuitenkin joka kerta, kun keinotekoinen keskustelukumppani ei tunnistanut hänen ainutlaatuisia tunteitaan ja tarpeitaan, Victoria alkoi kokea pelkoa identiteettinsä menettämisestä. Hänen kiinnostuksen kohteet, pelkonsa ja unelmansa eivät heijastuneet tekoälyalgoritmeihin, mikä heikensi hänen luottamustaan ​​omaan arvoonsa. Psykoanalyyttinen analyysi osoitti, että N:llä oli syvä sisäinen ristiriita hänen halunsa tulla tunnistetuksi ja ymmärretyksi ja sen tunteen välillä, että keinotekoinen keskustelukumppani ei kyennyt saamaan häneen aidosti yhteyttä. Tämä pelko identiteetin menettämisestä heikensi hänen luottamustaan ​​omaan arvoonsa ja saattoi johtaa pitkäaikaisiin psykologisiin ongelmiin, kuten huonoon itsetuntoon ja masennukseen. Alemmuuden tunteesta tekoälyn edessä tuli hänelle sisäisen stressin ja ahdistuksen lähde, joka vaikutti hänen itse-identiteetin tunteeseensa ESIMERKKI nro 2 Tarkastellaan TEENAGER N:n tapausta, sp. joka löysi intohimonsa ohjelmointiin ja oman tekoälynsä luomiseen. Fantasioita siitä, että hän voisi luoda älykkään robottiavustajan, joka antaisi hänelle ainutlaatuisia taitoja, antoi hänelle voiman tunteen ja luottamusta kykyihinsä. Hän kuitenkin pelkäsi myös, että hänen robottinsa saattaisi kaapata hänen persoonallisuutensa tärkeitä piirteitä ja tehdä hänestä vain insinöörin ja riisua häneltä sen, mikä tekee hänestä todella ainutlaatuisen. 4. Itsetunnon vääristyminen Tekoälyllä toimivat sosiaalinen media ja virtuaaliset alustat luovat illuusion ihanteellisesta elämästä, jossa teini-ikäiset altistavat itsetuntonsa keinotekoisille vaikutuksille..