Kuinka iloista onkaan, kun elämässä tapahtuu positiivisia muutoksia... Kuinka pelottavaa on muuttaa jotain elämässäsi... Kuinka tuskallista onkaan, kun jokin muuttuu peruuttamattomasti huonompaan suuntaan (vaikka se vasta nyt näyttäisi kamalalta)... Onko onko elämä mahdollista ilman muutoksia? Onko elämä ilman muutoksia sinulle "suo"? Ehkä elämän tehtävä on muuttua, sopeutua, soveltaa uusia ominaisuuksia itseesi ja niin edelleen... Miten haluat muuttua, mutta samalla pysyä lempimukavuusalueellasi, jossa kaikki on jo selvää, tuttua, ei mitään aiheuttaa ahdistusta... Ihminen on aina konfliktin partaalla muutoshalun ja halun välillä jättää kaikki ennalleen, ylläpitäen homeostaasia. Tämä on luultavasti eri aikakausina eläville ihmisille ominainen konflikti, minkä vuoksi siitä on kirjoitettu niin paljon kirjoja (melkein jokaisessa teoksessa sankari kohtaa haasteen, jota kuuntelemalla hän seuraa muutoksia, joskus täysin Muutokset voivat olla luonnollisia ja traumaattisia. Luonnollisia ovat sellaisia, joita ihminen odotti, oletti niiden tapahtuvan ja niin edelleen, on onnistunut ainakin hieman valmistautumaan niihin, ainakin psykologisesti ne, jotka tapahtuvat äkillisesti, useimmiten pakotettuina, alullepanija on ympäristö, ei yksilö, joten tällaiset muutokset lisäävät stressiä (myös positiiviset muutokset voivat aiheuttaa stressiä). Tällaisissa tapauksissa syvän traumatisoitumisen tai uudelleentraumatisoitumisen välttämiseksi on tärkeää kokea kaikki yksilön kohtaamia tunteita ja tunteita, ehkä psykologin avulla. Ja toinen tärkeä kohta kaikenlaisissa muutoksissa on menetyksen kokemus. Muutos tulee aina vanhan tuhoutumisen jälkeen. Ja tästä "vanhasta" meidän täytyy "suruttaa". Jos haluat vaihtaa työpaikkaa, sinun on erotettava vanhasta; aloittaaksesi uuden suhteen, sinun on lopetettava aiemmat (tämä on ehdottomasti ympäristöystävällisempää); selviytyäksesi rakkaansa kuolemasta, sinun täytyy päästää hänestä irti, tulla toimeen kuoleman kanssa... Esimerkkejä on paljon ja menetyksen läpi elämisessä on useita vaiheita, jotka pätevät myös läpi elämiseen muutokset: järkytys, kieltäminen, viha, neuvottelu, suru ja sitten alkaa uuden hyväksyminen (uuden löytäminen, kokeilu ja sitten itse asiassa sen hyväksyminen). Vaikeuksia kokevat ne, jotka ovat "jumittuneet" johonkin vaiheeseen, eivät ole eläneet sitä loppuun asti eivätkä ole päässeet siirtymään seuraavaan. Silloin tarvitaan apua Yhteiskunnan elämän kriisiaikoina monet sen jäsenet valtaavat muutokset, ja usein nämä ovat traumaattisia, pakotettuja muutoksia. Meidän on sopeuduttava niihin luovasti, kehitettävä käytöksen joustavuutta unohtamatta kokea "vanhan, tutun" menettämisen surua.".