Umpikuja on jotain, jolla ei ole mahdollisuuksia kehittyä. Tänään halusin jakaa kanssasi Gouldingin "umpikuja" -teorian, jonka mukaan Gouldingit sanovat: "Umpikuja on kohta, jossa kaksi tai useampi vastakkainen voima kohtaa, umpikuja". Kun keräsin tietoa lunneista, katsoin, miten Lunnit elävät. Niin vahva, rohkea, perhekeskeinen, joskus arka, älykäs. Aivan kuten teoria umpikujasta. Alan siis kertoa teille umpikujasta ja siitä, kuinka säännösten ja kuljettajien avulla joudumme kuoppaan. Bob Goulding jakaa umpikujat kolmeen tyyppiin tai asteeseen: 1. Ensimmäisen asteen umpikuja on vanhemman ja lapsen välinen umpikuja (transaktioanalyysissä iso kirjain sanoissa Parent, Adult, Child tarkoittaa, että puhumme egotiloista, ja ei koske todellista vanhempaa, aikuista tai lasta). Perustuu käänteiseen reseptiin (kuljettaja). Esimerkiksi ihminen lakkaa miellyttämästä muita, vaan alkaa miellyttää itseään kuuntelemalla itseään ja tuntemalla todellisia tarpeitaan. 2. Toisen asteen umpikuja on, kun Pikku Professori teki päätöksen tilauksesta. Esimerkiksi vanhemman vanhempi lähettää viestin "Työ paljon" ja vanhemman lapsi lähettää kiellon "Älä ole lapsi". Ratkaisu tässä tapauksessa voi olla: "En enää koskaan käyttäydy kuin lapsi." Eli lapsi alkaa käyttäytyä kuin aikuinen ja lopettaa leikkimisen, koska se, joka pelaa, ei tee kovaa työtä. Aikuisessa elämässä ihminen ei osaa rentoutua, hän on jatkuvasti jännittynyt eikä voi antaa itsensä nauttia tai yksinkertaisesti nauttia elämästä. Toisesta umpikujasta pääseminen vaatii enemmän emotionaalisuutta kuin ensimmäisen asteen umpikuja. 3. Kolmannen asteen umpikuja - tämä on reseptiin perustuva umpikuja. Kun lapsen vanhempi lähettää lapsen lapselle kiellon "älä elä", "älä ole oma itsesi" ja "älä ole henkisesti terve". Esimerkiksi kun saa elää ehdon kanssa. Voit elää, jos miellytät minua, hänen äitinsä sanoo hänelle sanattomasti (ja lapsi elää tiedostamattoman ajatuksen kanssa, että hänen täytyy elää vanhempiensa vuoksi ja miellyttää heitä). Tässä on kyse vanhempien pelosta lapsessa, että hän ei selviä tehtävästään, ja hän lähettää hänelle alitajuisesti ohjeita jo varhaisessa iässä ja ei-sanallisessa muodossa. Ja sitten henkilö tuntee olonsa pahaksi, niin sanottua masennusta. Hän saattaa tuntea itsensä arvottomaksi ja väittää, että hän on aina tuntenut näin. Hän etsii aina itseään ja ikäänkuin ei olisi paikallaan. Ja kolmannesta umpikujasta tullessaan ihmisen on päätettävä, että hänellä on oikeus elää ilman ehtoja. Kun ihminen kokee tämän uuden tunteen, esimerkiksi tuntee itsensä arvokkaaksi ihmiseksi, hän kokee muutoksen alkamisen ilon. Se on kovaa työtä. Se edellyttää, että terapeutti kuuntelee tarkasti ja kuulee asiakkaansa paitsi verbaalisesti myös ei-verbaalisesti. Sukeltaa hänen varhaislapsuuden kokemuksiinsa, hengittää hänen kanssaan samalla tasolla, liittyä häneen. Umpikujakuvauksessa nojauduin käytännön kokemukseen ja tietysti Gouldingsin kirjaan ”Uuden ratkaisun psykoterapia".