Kirjoittajalta: Teoria väistämättömästä pelosta. Osa kaksi Tarinamme on tarina peloistamme... Vierailin äskettäin jälleen ujojen ihmisten maassa, ja minun on kerrottava, että tämä on aivan upea maa. Siinä asuvat pienet ketterät olennot elävät aina pelossa, josta he ovat erittäin ylpeitä, mistä he ovat saaneet nimensä. Olen jo kirjoittanut heidän tavoistaan ​​ja moraalistaan, ja nyt kerron sinulle heidän hämmästyttävän tarinansa. Omin sanoin taltioituna... HARMAAT VANHAAIKA Tämän lukuisan mutta aran kansan juuret juontavat muinaisaikaan, joka on niin synkkä ja vuosisatoja niin kauheaa, että arkojen ihmisten joukosta ei löydy ketään, joka kertoisi niistä totuudenmukaisesti. Siksi arkojen ihmisten tarina alkaa myyteillä ja päättyy myytteihin, mutta he arkalla välttävät totuutta. Puglialaisten keskuudessa on myytti, että he olivat aikoinaan puglialaisten omistuksessa, ja he kutsuivat heidät hallitsemaan itseään peläten ulkoisia vihollisia ja heillä ei ollut rohkeutta tehdä omaa valintaansa. Tulkaa ja ottakaa meidät haltuunsa - arka suurlähettiläät sanoivat heille - sillä maamme on rikas ja runsas, ja siellä asuminen on sietämättömän pelottavaa. Pugai-ihmiset tulivat, pelottivat Pugai-kansa ja ottivat heidät haltuunsa. Noista legendaarisista ajoista lähtien jokainen Puglivtsyn johtaja yritti jäljittää perheensä muinaiseen Pugaytsyyn ja pelotti aina ihmisiä jäljittelemällä heidän myyttisiä esi-isiään. Yleensä tehdäkseen tätä hän julisti sodan ja teki keskiyön pidätyksiä tai pelotteli heitä niin, että hän vapisi vihamielisten ulkomaalaisten kanssa. He halveksivat johtajaa, joka ei kyennyt pelottamaan. KUKKIEN AIKA Ujo ihmiset pitävät historiansa parhaita aikoja, jolloin he olivat erityisen peloissaan. Aikoja ja hallituskausia, jolloin jokainen arka ihminen ei vain pelännyt, vaan ei kyennyt nukkumaan kauhusta, eikä uskaltanut edes huutaa häntä täytäneestä painajaisesta. Lisäksi hänellä oli todella todellisia syitä täristää. Ensimmäisen kerran näin tapahtui, kun muinainen prinssi päätti käännyttää kaikki uuteen uskoon. Hän löysi jostain vieraan, mahtavan jumalan, jonka pelko oli niin suuri, että häntä pidettiin näkymättömänä, ja käski häntä palvoa. Pulivilaiset pelkäsivät olla tottelemattomia, mutta he eivät vähemmän pelänneet vanhojen jumalien vihaa. Siksi prinssiä pidettiin pyhimyksenä. Myöhemmin oli ainakin kolme hallitsijaa, joita pidetään edelleen suurimpana pelokkaiden ihmisten joukossa. Jokainen heistä tappoi kohteensa erissä, mikä ilmeisesti sai esteettistä iloa ja inspiraatiota teloituksistaan. Ujo ihmiset pitävät heitä neroina uskoen, että heidän alaisuudessaan maa saavutti suurimman vaurautensa. He odottavat näiden loistavien aikojen paluuta. UUDET AIKAT Sen jälkeen ujo ihmiset ovat kestäneet monia pelkoja. Ja koska he pelkäsivät kuninkaiden ja johtajien vihaa enemmän kuin kuolemaa ja vihollisen nuolia, ajan myötä he valloittivat paljon maata johtajilleen. Suurin osa valloitetuista paikoista rapistui, koska arka kansa pelkäsi viljellä maata. Ujoiden ihmisten maassa nälänhätä iski lopulta. Silloin ujo kansan kuningas pelkäsi, että hänen alamaiset syövät hänet, ja luopui valtaistuimesta. Arkat ihmiset ymmärsivät, että hän ei voinut enää pelotella heitä, ja he tappoivat hänet kutsuen muita paljon kauheammiksi. He hallitsivat sata vuotta, ja sitten he itse pelästyivät ja julistivat vapauden. Nyt pelokkaat ihmiset valitsevat kuninkaiksi ne, jotka voivat pelotella hikkaukseen asti, mutta samalla lupaavat suojaa. Johtajaehdokkaat kiipeävät korkeimmalle kannolle yrittäen olla näyttämättä pelkoa ja pyörittävät silmiään. He myös räjäyttävät taloja ja uhkaavat ottaa roistot kiinni. He kutsuvat sitä suvereeniksi demokratiaksi ja erityiseksi tavaksi. He rakastavat myös sitä, että kaikki pelkäävät heitä. PÄIVÄMME Nykyään arat aikuiset saavat elää poliittista elämää, vaikka keskustelu sellaisen sallivuuden merkityksestä jatkuu edelleen. Monet uskovat, että heidän kansansa ei ole vielä kypsynyt tällaisiin aikuisten peleihin, ja suurinta sallittua on toisten poliittisen elämän arka kurkistus. Pulivilaiset, jotka kannattavat kurinalaisuutta, kutsuvat itseään patrioottien puolueeksi. Toiset, jotka kutsuvat itseään liberaaleiksi, vaativat arasti moraalin täydellisen vapauden julistamista, jotta jokainen arka ihminen voi avoimesti vapista kaikkien edessä tuntematta häpeää ja pelkoa. Molemmat pelkäävät sanojaan ja huutavat jatkuvasti hiljaa. Ollakseen pelkäämättä omaa vinkumistaan ​​he kerääntyvät parveiksi ja kävelevät kaduilla kutsuen sitä poliittiseksi mielenosoitukseksi. Kun he pysähtyvät, pelkää välittömästi…