Yhteiskuntaopin opettaja pyysi lapsia tekemään liiketoimintasuunnitelmia. No, aiheena on yrittäjyys, antakaa heidän olla luovia koulun sisäisen liiketoiminnan aiheesta. Koulu on valtion malli. Ja viidesluokkalaiset tekivät läksynsä yhtä innokkaasti kuin koskaan. Ja nyt - oppitunti, esitys Isokokoinen erinomainen opiskelija, joka on yli ikäisen, kertoi yksityiskohtaisesti, kuinka hän perustaisi elintarviketehtaan. Ketterä punatukkainen poika hahmotteli upeita näkymiä koulun liikennejärjestelmän muuttamiseen: siellä on hissejä, liukuportaita ja riksoja. Synkkä, siisti kaveri, joka ei näyttänyt ollenkaan hullulta IT-asiantuntijalta, kertoi siististi koulun tietokoneverkkoon perustuvasta automaatio-, kulunvalvonta-, kirjanpito- ja ohjausjärjestelmästä. Eloisa, iloinen tyttö puhui kenkien valmistuksesta kaikille opettajille, koululaisille ja jopa vientiin myytäväksi Ja niin tulee lautalle laiha, vaatimaton tyttö, jolla on avonaiset ja ystävälliset silmät. hän kertoo luokkatovereilleen: "Aloitit liiketoimintasuunnitelmasi sanoilla "otan lainaa pankista". Avaan siis pankin. Ihailun ja kateuden hillitty jylinä pyyhkäisi läpi rivien: "Minun ehdot ovat seuraavat", tyttö jatkaa, "kaikki voivat ottaa pois minkä tahansa summan 20-vuotiaana % vuodessa." "Kuten mikä tahansa?" "Ja miljoona on mahdollista", koomisen tyypillinen kiusaaja ja toisen vuoden opiskelija Vovochka kohotti päätään "vähintään miljardi". Ainakin sata miljardia. Mutta muista, että vuoden lopussa nämä rahat on maksettava takaisin korkoineen. Joka ei anna sitä takaisin, otan sen omaisuutensa kanssa "Mitä, aiotteko viedä koko yrityksen?" - Lihava suora-Oppilas oli närkästynyt, hänen posket punastuivat "Ei tietenkään!" Otan vain puuttuvan osan, en enää "normaalit olosuhteet". Jopa erinomaisia", IT-asiantuntija sanoi mietteliäänä katsellen ylös laskimesta, "olen samaa mieltä." vuoden alussa annan vuoren rahaa. Mutta ei väliä kuinka paljon lahjoitan, 100% rahoista kattaa 100% koulun liiketoiminnan. Ja vuoden lopussa vaadin palauttamaan 120% liikkeeseen lasketuista rahoista. Vuori ja vielä viidesosa vuoresta. Ja mitä sinulla on käsissäsi, on vain vuori, sitä 20 %, jota vaadin ylhäältä, ei ole luonnossa. Tämä tarkoittaa, että vuoden tulosten perusteella otan 20% koulusta Vuoden kuluttua joku pystyy keräämään 120% ja joku 400%. Mutta tämä tarkoittaa, että toisella ei ole puoltakaan siitä, mikä on välttämätöntä velan takaisinmaksuun. Mutta se ei ole tärkeää. On joka tapauksessa tärkeää, että heti kun suostuit ottamaan lainaa, annoit minulle ensi vuonna 20% koulusta - vielä 20%. Ja niin edelleen. No, kymmenennellä luokalla olen koulun ainoa omistaja. Tänään haaveilet hyvinvoinnista, liiketoiminnasta, menestyksestä, kehityksestä. Ja kymmenennellä luokalla teistä tulee orjiani ja minä päätän kuka elää ja kuka kuolee nälkään. Luokka vaikeni. Opettaja räpäytti vinosti reunustettuja silmiään hämmentyneenä. Jonkun kännykkä värisi käsittämättömän kovalla äänellä "Mitä helvettiä tuollainen pankki", toisen vuoden opiskelija Vovochka heräsi ensimmäisenä. "Me pärjäämme ilman pankkia." - iloinen tyttö kenkäliiketoiminnasta valaisi toivoa, - tulemme toimeen ilman pankkeja ja rahaa, vaihtamme tavaramme ja palvelumme toisillemme - Ja kuinka maksat jäätelön, - "pankkiiri". vilpittömästi yllättynyt, - aiotko rikkoa saappaasi kantapään ja antaa sen takaisin? Miten maksat työntekijöillesi? Lenkkarit? Heillä ei siis ole aikaa tehdä töitä - he viettävät päiviä etsiessään sitä leipuria, joka tarvitsee lenkkarit ostaakseen pullan hillolla. Katso, kysy Dashalta", "pankkiiri" nyökkäsi erinomaiselle catering-opiskelijalle, "hän suostuu ottamaan vastaan ​​maksun tennareissa." "Ja me kirjoitamme kuitit toisillemme!" ‒ IT-asiantuntija löytyi. ‒ Hyvä idea, ‒ ”pankkiiri” nyökkäsi hyväksyvästi, ‒ ja kolmen päivän kuluttua kaikilla on pino sellaisia ​​seteleitä: ”Annoin Kolyalle tuolin”, ”Vasja antoi minulle kyydin. liukuportaat”, ”Otin Anyan lenkkarit… Ja mitä?” Miten voimme käsitellä tätä kaikkea myöhemmin. Luokka vaikeni taas. Kalpea opettaja kierteli hermostuneesti rannekeensa ranteessa ja katsoi hajamielisesti ensin masentuneeseen luokkaan, sitten rauhalliseen ja suloiseen puhujaan ystävällisillä silmillä.