Konfliktit ovat väistämättömiä. Ei ole väliä kenen kanssa: lasten, puolison, vanhempien, ystävien, työtovereiden kanssa. Ne ovat väistämättömiä, koska jokainen yksittäinen henkilö on kokonainen näkemysten ja uskomusten järjestelmä, joka muodostuu usein koko elämän ajan ja on siksi useimmiten erittäin vakaa. Tällaisten järjestelmien törmäykset aiheuttavat yleensä konflikteja. Mitä niille tehdä? Vastaus tähän kysymykseen riippuu siitä, mitä haluat saavuttaa. Mutta pääsääntöisesti vastakkainasettelu ei johda toivottuun. Tässä herää vielä pari kysymystä - miksi ihminen uskoo, että konfliktin kautta hän saavuttaa jotain? Ja miksi hän on valmis konfliktiin saavuttaakseen uskomustensa ristiriidan toisen puolen hyväksymisen? Ja miksi hän tarvitsee tätä? Kyllä, ei aina ole niin, että ristiriitainen henkilö tarvitsee uskomuksensa tunnustamista. Sattuu niin, että hän yrittää tyydyttää joitain tarpeitaan. Jos sinulla on ristiriita juuri sellaisen henkilön kanssa, miksi et kysy häneltä suoraan, mitä hän haluaa sinulta? Jos käy ilmi, että hän todella haluaa sinulta jotain, se tarkoittaa, mitä hän odottaa. Kysy nyt itseltäsi: oletko valmis täyttämään hänen odotuksensa? Mitä tämä maksaa sinulle henkilökohtaisesti? Mitä sinä uhraat? Tai päinvastoin – se ei maksa sinulle mitään. Ja mitä luulet tapahtuvan, jos annat periksi? Usein käy niin, että ihmisestä tulee vain huono olo. Emme aina tiedä, kuinka tyytyväinen hän on nykyiseen tilaansa ja elämäänsä yleensä. Emmekä aina ota tätä huomioon, vaikka tietäisimme sen. Joten tässä se on. Turvautuessaan konflikteihin syystä tai ilman, tällainen henkilö yrittää yleensä muuttaa tyytymättömyytensä ulkoiseksi impulssiksi ja heittää sen ulos. Ja useimmiten hän tekee sen tiedostamatta. Hän ei ole valmis (tai pelkää) kiinnittämään huomiota itseensä ja etsimään syytä tällaiseen negatiivisuuteen tavasta, jolla hän suhtautuu elämänsä tapahtumiin. Kysy nyt itseltäsi uudelleen: oletko valmis konfliktiin sellaisen henkilön kanssa? Ja mitkä ovat tavoitteesi tässä? Harkitse vain todennäköisyyttä, että olet aina syyllinen tällaisen konfliktin prosessissa. Koska väitteesi, riippumatta siitä, kuinka ilmeisiltä ne saattavat tuntua sinusta, ei pidä sellaisina kukaan muu kuin sinä. Mitä meidän sitten pitäisi tehdä lopulta? Liittyminen vai vetäytyminen ei minulla ole vastausta siihen, että käkissä on jotain vikaa, aivan kuten perääntyminen ei tarkoita pelkuriksi tulemista. Konfliktissa kummallakin osapuolella on aina omat etunsa. Ehkä jos vaihdamme ne, emmekä vaadi niitä, niin (kuka helvetti ei vitsaile!) voisimme vain päästä sopimukseen.