Voimme opettaa lapsemme ylittämään tietä vain, kun liikennevalo on vihreä. Voimme opettaa lapsillemme taitoja hoitaa lemmikkejä. Voimme palkita heidät kirjojen lukemisesta ja läksyjen tekemisestä. Voimme opettaa lapsemme lajittelemaan jätteitä. Mutta kuinka paljon olemme näiden taitojen lisäksi keskittyneet siihen, että lapsemme oppii ilmaisemaan tunteitaan? Pystymmekö kuulemaan, mitä lapsemme tällä hetkellä kokee, mikä saa hänet vihaiseksi tai iloiseksi, ennen kuin hän juoksee karkuun ja pakkaa oven perässään? Kuinka voimme auttaa lapsiamme tulemaan hengellisesti kypsiksi ja onnellisiksi ihmisiksi? Koulutuksen tarkoituksena ei ole täyttää lapsen tiedoissa olevia aukkoja tarvittavalla tiedolla, ei vain antaa ohjeita tai juurruttaa hyödyllisiä taitoja. Globaali tehtävämme vanhempina on AUTTA! lapsista tulee onnellisia monimutkaisessa ja monimuotoisessa maailmassa. Meille on tärkeää, että kun lapsi lähtee maailmalle, hänellä on tietoa hyvistä arvoista ja emotionaalisen avoimuuden taidot. Mitä meidän on tehtävä tämän tehtävän suorittamiseksi? Koulussa ei opeteta tunteiden tunnistamista, niiden hallintaa tai kommunikointia ystävien tai aikuisten kanssa. Koulussa lapset käyttävät kotona saamiaan tietoja, taitoja ja malleja. Siksi on erittäin tärkeää kiinnittää riittävästi huomiota lapsen tunneälyn kehittymiseen perheessä. Vain vanhemmat voivat esimerkillään ja tukellaan auttaa lastaan ​​kasvamaan psykologisesti ja henkisesti kypsäksi ihmiseksi. Kun lähdin maakunnasta 15-vuotiaana opiskelemaan suurkaupunkiin, äitini sanoi: ”No, sinä lähdet, mutta minulla ei ollut aikaa opettaa sinulle mitään.” Milloin lapsen kasvattaminen kannattaa aloittaa? Lapsen kasvattaminen alkaa ensimmäisestä syntymäpäivästä. Lapsi oppii rakentamaan suhteita vanhempiensa kanssa, kun he ruokkivat häntä, laittavat hänet nukkumaan, leikkivät ja hymyilevät. Lapsi imee itseensä kodin ilmapiirin, tapoja reagoida tiettyihin tilanteisiin. Pieni lapsi tuntee olevansa osa perhettä. Onko mahdollista syyttää kättä eli lasta pikkuveljensä lyömisestä? Ei, sen teki perhejärjestelmä, jossa lapsi kasvaa, hänen kätensä kautta. Siksi perhe- ja lapsipsykologit sanovat, että ei ole ongelmalapsia, on vain ongelmavanhempia. Lapset ovat peilimme, ja saadaksemme selville, mikä lapsissamme on vialla, meidän on ensin selvitettävä, mikä meitä vanhempia vaivaa. Mutta todellinen seikkailu lapsen elämässä alkaa kahdeksan vuoden iässä. Kahdeksanvuotias lapsi alkaa ymmärtää, mikä maailma on, ja ymmärtää, kuka hän on tässä maailmassa. Hänellä on jo käsitys säännöistä, mitä saa tehdä ja mitä ei. Tästä iästä lähtien lapset tietävät, että on väärin kiusata jotakuta ja on oikein auttaa muita Tästä hetkestä lähtien lapsella alkaa kehittyä henkilökohtaisia ​​kiinnostuksen kohteitaan ja taipumuksiaan, hän uppoutuu kiehtovaan ja arvaamattomaan maailmaan. Vanhempien tehtävämme on lähettää hänet sinne fyysisesti, psyykkisesti ja henkisesti valmistautuneena. Mihin on tärkeää kiinnittää huomiota? Itsetietoisuus Lapsemme täytyy kasvaa parhaaksi versioksi itsestään. Tämä tarkoittaa, että hänen on opittava tunnistamaan potentiaalinsa ja rajoituksensa. Tehtävämme on auttaa häntä oppimaan olemaan itsenäinen, riippumaton ja itsevarma. Lapsen täytyy nähdä, mihin hän todella pystyy, missä hän on hyvä ja mihin hänen kykynsä eivät ehkä riitä. Jotkut vanhemmat yrittävät suojella lastaan ​​liikaa maailmalta. Kyllä, maailma voi joskus olla vaarallinen ja pelottava, mutta samalla se on myös täynnä onnea, iloa ja hyvyyttä. Jos ryöstämme lapselta kyvyn tutkia maailmaa yksin, emmekä auta häntä oppimaan tekemään omia päätöksiään, hänen itseluottamus kärsii. Anna lastemme kasvaa, ja me tuemme heitä! Voimme rankaista lasta virheistä tai voimme opettaa häntä tekemään jotain paremmin. Mitä me valitsemme? Vastuu Henkisesti kypsä ihminen on vastuussa itsestään, ei ole riippuvainen muista ja luottaa omiin kykyihinsä Vähitellen lapsen kehittyessä ja kasvaessa voimme antaa hänelle enemmän.