Haluan tunnustaa teille kaikille, rakkaat lukijani, että olen pelkuri. En edes piilota sitä. No, kuinka voit piilottaa ilmeisen Joka kerta, kun minun piti muuttaa elämääni, pelkäsin tehdä se. Joka kerta, kun kokosin kaiken tahtoni nyrkkiin voittaakseni itseni. Ja tiedätkö, saatoin melkein aina huomata, että pelkäsin tätä kaikkea hyvästä syystä. Koko elämäni ajan minun piti muuttaa sitä voidakseni tulla onnelliseksi. Tämä on vahvistukseni tai mantrani, jota aloin toistaa, kun elämäni pysähtyi. Vaihdoin paljon asuinpaikkaa, sain paljon koulutusta ja useita korkeakouluja, vaihdoin paljon työpaikkoja, erityisesti toiminta-aloja, vaihdoin paljon ammatteja. Olen aina onnistunut tekemään mitä haluan ja muuttamaan sitä, mikä ei sovi minulle. Mutta ei koskaan ollut mahdollista muuttaa sitä radikaalisti sataprosenttisesti päästäkseen lähemmäksi onneasi, jos vain puolivälissä. Koska aina oli jotain, johon en ollut täysin tyytyväinen. Tämän tekemiseksi minulle riitti vain tahdonvoimaa voittaakseni muutoksen pelkoni ja ensimmäisen askeleen ottaminen siirtyi aina elämästä toiseen. Ja tämä osa minua olin minä itse. Ja siksi uudesta elämästäni tuli nopeasti samanlainen kuin edellinen. Ja jonkin ajan kuluttua, näennäisesti uudessa, mielenkiintoisemmassa elämässäni, vanhan elämän ääriviivat alkoivat ilmaantua samoilla tehtävillä, samoilla vaikeuksilla, joita en voinut paeta uudessa elämässäni, ratkaisemattomilla ongelmilla, samoilla kysymyksillä kuin minä ei koskaan kyennyt vastaamaan edellisessä elämässä. Tiedättekö, rakkaat lukijani, olin kerran hyvin kiinnostunut tulevaisuudestani. Elämässäni vierailin ja kuuntelin erilaisia ​​mielipiteitä tästä asiasta, nimittäin: "Milloin lopetan sekaantumisen johonkin paskaan ja milloin kaikki ongelmani ratkeavat." Kaikki nuo ihmiset, joiden luona kävin, ja nämä ovat ennustajia, psyykkisiä, pyhiä vanhimpia ja papistoja, he kaikki sanoivat minulle yksimielisesti, että: "Et voi paeta itseäsi. Kaikki tässä elämässä riippuu sinusta." Ja uskomattomat sanat: "Sinun aikasi ei ole vielä tullut." Ja minä, no, en halunnut uskoa sitä enkä ymmärtänyt näitä sanoja vähään aikaan. Tiedättekö, rakkaat lukijani, on hyvin vaikeaa muuttaa elämäänne dramaattisesti. Luulen, että tiedät kaiken tästä. Ja tämä on täysin totta, mikä on pelottavaa. Vaikka on ilmaus, että "Paholainen ei ole niin kauhea kuin hän on maalattu." Elämän olosuhteet eivät ole koskaan sattumanvaraisia. Eikä tässä ole mitään yliluonnollista tai myyttistä. Se on vain, että elämäni kaikkine eduineen ja haittoineen, samoin kuin hyvät ja huonot puolensa, on ehdoton heijastus itsestäni. Ja tämä on temperamenttini, joka ei muutu vuosien saatossa, luonteeni, jota voidaan muuttaa, mutta en halua. Koska teen itse päätökseni, miten rakennan suhteitani rakkaimpiin ja vastakkaiseen sukupuoleen, kuinka voin huolehtia itsestäni ja ympärilläni olevista ihmisistä. Elämäni olosuhteet ovat projektio itsestäni. Siksi on mahdotonta muuttaa elämääsi muuttamatta itseäsi. Tärkeintä on, että jos muutumme, ei ole enää niin kiireellistä tarvetta muuttaa elämäämme. Koska hän muuttaa itsensä sinun jälkeensi. Hyvin usein, kun meistä tuntuu, että meillä ei ole rohkeutta muuttaa sitä, meiltä puuttuu itse asiassa peruskärsivällisyys ja sisäinen rauha. Ne muutokset, joita niin kipeästi tarvitsemme, voivat tapahtua helposti ja luonnollisesti, mutta ei pelon tai tahdon ponnistelujen kautta, vaan niiden tilaisuuksien kautta, kun niiden aika on koittanut, joita voit käyttää itse. Elämä on aikaa, jonka vain elät, eikä sitä, kun muutat sen johonkin toiseen. Tiedätkö, olla onneton.