Kirjoittajalta: yleinen pyyntö terapiassa kuulostaa tältä: "Löysin itselleni kumppanin, jonka kanssa vakava suhde on aluksi mahdoton." Ja tässä taas on kyse menneestä inhoamisesta, joka tulee takaisin kummittelemaan nykyisyyttä. Jälleen kerran, terapeutti tarvitsee paljon "empatian läsnäolon" parantavaa juomaa voidakseen kontaktissa toisen kanssa ymmärtää tarkalleen MITEN hänen vieressään istuva henkilö sekä haluaa rakkautta että ei anna itsensä vastaanottaa sitä. Loppujen lopuksi kyvyttömyyden rakentaa vakavia, pitkäaikaisia ​​​​suhteita takana voi paljastua erilaisia ​​​​pelkoja: uppoutuminen tai hajoaminen kumppaniin; kiintymyksen pelko, joka voi päättyä äkillisesti ja olla tuskallista; pelkään, että sellaisena kuin olen, en voi miellyttää "All you need is love", lauloi legendaarinen Beatles. Tämä yksinkertainen lause sisältää ihmisen olemassaolon syvän merkityksen. Olla rakastettu ja osata rakastaa. Lähes kaikkien psykoterapeuttien pyyntöjen ydin on halu saada rakkautta. Usein tämä halu on niin epäselvä, että se naamioituu erilaisiksi pyynnöiksi. Esimerkiksi "En tiedä mitä haluan". Tämän tietämättömyyden alla on usein itsetuntemusta. Ja tämä on yksi inhoamisen ilmentymistä meissä. Melkein kaikki meistä voivat nopeasti sanoa, että meidän pitäisi. Tämä kyky kehittyi suuresti lapsuudessamme. Loppujen lopuksi harvat ihmiset opetettiin hidastamaan ja kuuntelemaan itseämme tunteakseen, mitä todella haluamme. Itse lause "tiedän mitä haluan" sisältää yleensä jo todellisen halumme korvauksen. Koska me tiedämme päästämme, mutta haluamme sydämestämme. Ja kyvyttömyys kuulla todellisen haluni energiaa johtaa väärinymmärrykseen siitä, mikä on minulle todella tärkeää. Mutta tapahtuu myös niin, että pyynnön "en tiedä mitä haluan" takana on tiedostamaton pelko valinnan tekemisestä. Loppujen lopuksi valinta liittyy aina vastuuseen tämän valinnan seurauksista. Ja päätöstenteon pelon takana paljastuu taas inhoamisen kokemus, kun epäonnistumisiimme liittyivät poikkeuksetta lauseet: "Missä oli pääsi, kun teit tämän?", "Et onnistu, tiedän sinut." "Haluat silti vähän, tiedän paremmin, mitä haluat." Halu ilmaista itseäsi, riskeerata jotain tai hylätä jotain, tulee pelko virheestä. Koska ei ole helppoa myöntää sitä tosiasiaa, että minä olen se, joka pelkää, psyykemme käynnistää puolustusmekanismin - rationalisoinnin ja selittää meille, että emme yksinkertaisesti tiedä mitä haluamme. Terapiassa tarvitaan paljon parantavaa balsamia nimeltä "tuki ja hyväksyntä", jotta virheiden tekemisen pelko paranee. Toinen yleinen pyyntö terapiassa kuulostaa tältä: "Löysin itselleni kumppanin, jonka kanssa vakava suhde on aluksi mahdotonta." Ja tässä taas on kyse menneestä inhoamisesta, joka tulee takaisin kummittelemaan nykyisyyttä. Jälleen kerran, terapeutti tarvitsee paljon "empatian läsnäolon" parantavaa juomaa voidakseen kontaktissa toisen kanssa ymmärtää tarkalleen MITEN hänen vieressään istuva henkilö sekä haluaa rakkautta että ei anna itsensä vastaanottaa sitä. Loppujen lopuksi kyvyttömyyden rakentaa vakavia, pitkäaikaisia ​​​​suhteita takana voi paljastua erilaisia ​​​​pelkoja: uppoutuminen tai hajoaminen kumppaniin; kiintymyksen pelko, joka voi päättyä äkillisesti ja olla tuskallista; pelkään, että sellaisena kuin olen, en voi olla pidetty. Haluttaessa vastaanottaa rakkautta asiakas varmasti esittelee istunnon aikana ja toimii terapeutin kanssa tavalla, jolla hän käyttää terapian ulkopuolella. Ja tässä ns. "terapeutin palautteella" on parantava vaikutus, eli hänen emotionaalisella reaktiolla asiakkaan tekoihin ja sanoihin. Esimerkiksi minkä sanojen jälkeen hän haluaa lähestyä ja minkä sanojen jälkeen hän haluaa sulkea. Terapiassa luottamuksellisessa tilassa tämä ihmissuhteiden tutkiminen on turvallista ja mielenkiintoista. Ja tämän yhteisen tutkimuksen tulos on useimmiten uuden, optimaalisemman vuorovaikutustavan löytäminen, jonka asiakas ottaa pois terapiasta ja toteuttaa elämässään. Mutta mielestäni "inhoa" parantavin lääke on.