Joskus katsot henkilöä ja ajattelet: "Kuinka rohkea ja itsevarma hän on! Kuinka hän ratkaisee ongelmia, kuinka hän reagoi haasteisiin! Haluan saman!” Sitten sinä yrität samaa, mutta se ei toimi. Se osoittautuu tarkemmin, mutta ei niin hyvin kuin toinen. Toinen on itsevarma ja rauhallinen, mutta sinulle minkä tahansa ongelman ratkaisuun liittyy ahdistusta, pelkoa, jännitystä, jännitystä, levottomia ajatuksia: ”Entä jos se ei onnistu? Entä jos en kestä sitä? Vittu, en tiedä mitä tehdä seuraavaksi! Sinun täytyy vetää itsesi kasaan, et voi murehtia niin!” Tämän jälkeen tulee sisäinen kriittinen ääni. Ihminen alkaa moittia itseään, epävarmuuttaan, ahdistusta, jännitystä. Hän ajattelee: ”Jos teen jotain ja olen silti huolissani, en ole tarpeeksi hyvä. En mittaa. Olen huonompi kuin toinen.” Tämä sisäinen kriitikko puolestaan ​​lisää jännitystä. Se käy näin: - Alan tehdä jotain - Toimintaan liittyy ahdistusta jne. - Kriitikot kytkeytyy päälle: "Sinulla ei ole oikeutta jännitykseen ja ahdistukseen; Kokoa itsesi, sinä rätti!” – Alkuperäinen ahdistus + kriitikko = Enemmän ahdistusta ja itseruiskutusta. Kuten tuossa vitsissä: Semyon ajatteli, että hänen itsetuntonsa oli pudonnut aivan pohjaan. Ja ettei hänellä ole enää minnettä pudota. Mutta sitten yhtäkkiä alhaalta kuului koputus. Mikä tässä on vaikeus Tosiasia on, että kun katsomme toista ihmistä, näemme vain yhden osan prosessista - ulkoisen? Mutta emme näe sisäpuolta. Emme näe, mitä ihmiselle tapahtuu sisällä, kun hän tekee mitä tahansa työtä. Tämä luo illusorisen uskomuksen, että se tulee hänelle helposti. Mitä hän vain ottaa ja tekee: ilman epäilyksiä, huolia, huolia, pelkoja, huolia. Että hän on niin lahjakas, erityinen, rohkea, itsevarma. Joka hallitsee itseään 100 %. Usein tämä on illuusio. Nuo. joko on vielä jännitystä, mutta emme näe sitä, tai se on ihmiselle todella helppoa, mutta ei siksi, että hän on niin ainutlaatuinen, vaan koska hänellä on esimerkiksi paljon kokemusta. Siksi siitä tulee niin helppoa meille, kun ihminen paljastaa sisäisen prosessinsa muille ja illuusio tuhoutuu, kun: - joku kertoo, ettei hänkään selviä jostain - joku kokee myös ahdistusta samanlaisissa tilanteissa; vaihtamaan työpaikkaa ;— kollega myöntää, ettei hän myöskään kestä esimiestä eikä hänen ole helppoa kestää työstressiä;— kun leikkikentällä kuulet äidin kertovan väsymyksestään ja halusta lähettää lapsensa isoäidin luo kuukauden ajan hengitämme usein ulos: "Pheh! Joten voin hyvin! Joten voin myös." Näyttää siltä, ​​että tämä postaus voisi olla hyvä syy tukea toisiaan kommenteissa ja jakaa sisäistä prosessiasi. Olen esimerkiksi aina hermostunut ennen uuden asiakkaan tapaamista ja koen valtavaa stressiä, kun joudun käymään eri valtion virastoissa. Jaa, jos olet valmis ja halukas.