I'm not a robot

CAPTCHA

Privacy - Terms

reCAPTCHA v4
Link



















Original text

Panopticon Sana panopticon tulee kirjaimellisesti kreikasta "tilana, jossa kaikki on näkyvissä". 1700-luvun lopulla Jeremy Bentham kehitti mallin ihanteellisesta vankilasta. Ajatuksena on rakentaa pyöreä rakennus, jossa vangit ovat täysin näkyvissä sellissä, mutta eivät näe vartijoita eivätkä tiedä missä vaiheessa heitä tarkkaillaan. Valvonta tällaisessa vankilassa toteutettaisiin keskustornista, jotta vangeilla olisi joka hetki tunne, että he ovat hallinnassa. Tämä järjestelmä mahdollistaisi vankilan henkilöstön vähentämisen minimiin, mieluiten yhdelle henkilölle Michel Foucault näki panoptikumissa jotain muutakin kuin arkkitehtonisen suunnitelman. Panoptikonista tulee tulkinnassaan kurinpitoperiaate, joka menee paljon pyöreän rakennuksen ulkopuolelle. M. Foucault kuvailee panoptikumin käsitteen kautta voimamekanismin psykologista olemusta. Hän kiinnittää huomion siihen, että vallan näkymättömyys on tae järjestyksestä. Panoptikonin päätarkoituksena voimamekanismina on saattaa vanki tietoisen ja jatkuvan näkyvyyden tilaan, mikä on varmistaa voiman automaattinen toiminta Panoptikumin voimamekanismina tulee olla kone, joka luo ja ylläpitää valtasuhde riippumatta henkilöstä, joka hoitaa vallanhallintatehtävän, toisin sanoen vangit tulee vetää valtatilanteeseen, jossa he itse ovat tämän vallan kantajia. Nykyaikaisilla tiedonkeruujärjestelmillä voimme sanoa, että elämme kaikki panoptikumissa. Emme näe tai tunne vartijoita, mutta ymmärrämme silti, että meitä voidaan tarkkailla melkein milloin tahansa. Ja koko elämämme on näkyvissä tämän tyyppisessä vankilassa, aiheella on hyvä pohja pohdiskelulle. Kun ihminen luulee, että häntä tarkkaillaan, hän tarkkailee itseään. Jumala on näkymätön, mutta tietää kaiken ja tarkkailee aina. Minusta näyttää siltä, ​​​​että tämä muoto on jossain määrin samanlainen kuin psykoanalyysissä. Kun ihminen ajattelee, että häntä tarkkailee (vartija, Jumala, psykoanalyytikko), hän alkaa tarkkailla itseään ikään kuin toisen silmien kautta, ja antaa tälle toiselle tietyn arvion itsestään, tiettyjä tunnereaktioita. Kohde fantasioi tarkkailijasta, joten psykoanalyysissä tapahtuu jotain siirron kaltaista. Voiko panoptikumilla mielestäsi olla vaikutusta paranoian kehittymiseen? Kuinka sinä elät olosuhteissa, joissa seurantalaitteita on kaikkialla (puhelimet, sisäpuhelimet ja kamerat joka kulmassa)? Mitä mieltä olet tästä??