I'm not a robot

CAPTCHA

Privacy - Terms

reCAPTCHA v4
Link



















Original text

Kun ihminen käy läpi henkilökohtaista terapiaa ja muuttuu, myös hänen suhteensa ympärillään oleviin ihmisiin, lähellä ja kaukana, muuttuvat. Suhteet jonkun kanssa alkavat parantua, ja näyttää siltä, ​​että myös läheinen ihminen muuttuu, mutta jonkun muun kanssa suhde heikkenee. Miksi? Näin minä tilanteen näen. Ihmisellä on terveitä/riittävästi osia, ja loukkaantuneita osia on usein kommunikaatio, erityisesti läheinen kommunikaatio, rakentuu loukkaantuneiden osien vuorovaikutukseen. Ja tämä vuorovaikutus tapahtuu ennalta määrätyn skenaarion mukaan. Yleensä tämä on kävelyä pitkin dramaattista kolmiota Uhri-Hyökkääjä-Pelastaja, peitetty erilaisilla maisemilla. Tämä voi olla sadisti ja masokisti (perheväkivalta: fyysinen, emotionaalinen, seksuaalinen), huollettava ja läheisriippuvainen, "lapsi" ja "vanhempi" (vaikka molemmat ihmiset voivat olla tasa-arvoisia aikuisia tai jopa todellinen lapsi voisi leikkiä "vanhemman" rooli todelliselle vanhemmalleen ), "kiinni" ja "pakoon"/"hylkääminen" jne. Terapiaprosessissa asiakkaan loukkaantuneet osat paranevat vähitellen ja terveet riittävät osat vahvistuvat. Asiakas alkaa olla vuorovaikutuksessa useammin ihmisten kanssa terveistä osistaan, ei traumatisoituneista, alkaa ainakin joskus jättää käsikirjoituksen ja toimia spontaanisti, omalla tavallaan, ei traumaattisen ohjelman mukaan. Sitten hänen ympärillään olevilla ihmisillä on valinta - liittyä terveeseen kenttään, jättää käsikirjoitus ja olla vuorovaikutuksessa tämän henkilön kanssa heidän terveistä osistaan ​​tai yrittää jatkaa vuorovaikutusta trauman käsikirjoituksen mukaan. Jos ihmisellä on riittävän korostuneita terveitä osia, hänellä on resurssit ylläpitää niitä ja hän päättää olla vuorovaikutuksessa niiden kanssa, niin asiakkaasta näyttää siltä, ​​että myös tämä henkilö on muuttunut ja suhde paranee. Jos ihmisellä ei ole resursseja ylläpitää terveitä osia tai terveet osat eivät ole tarpeeksi vahvoja tai hän itse päättää jäädä skenaarioon, niin hän alkaa "kurkkua ja makkaraa" siitä, että hänen rakkaansa, joka käy terapiassa, on muuttunut erilaiseksi. Asiakas terveillä ilmenemismuodoilla näyttää korostavan ympäristönsä olemassaolon tuskallisuutta ja traumaattista luonnetta, joka ei voi muuttua hänen kanssaan. Asiakas poistuu skenaariosta ja hänen ympäristönsä joutuu täysin tuntemattomiin ja odottamattomiin vuorovaikutusolosuhteisiin, mikä aiheuttaa pelkoa ja aggressiota. Suhde heikkenee, ja yleensä syytetään terapiaan menevää henkilöä. On myös mahdollista, että jollain tavalla läheiset reagoivat asiakkaan muutoksiin tukemalla terveellisiä vuorovaikutuksen muotoja ja siten vahvistamalla terveitä osiaan, mutta toisaalta eivät. On tärkeää ymmärtää, että se, joka reagoi asiakkaan muutoksiin terveillä osillaan, ei välttämättä reagoi kaikkeen, ei ole tosiasia, että hän muuttuu täysin synkronisesti asiakkaan kanssa. On myös muita syitä. Terapiaprosessissa asiakas käsittelee ennusteitaan ja siirtojaan muihin ihmisiin, alkaa nähdä ihmiset selkeämmin, selkeämmin, ilman traumaattisen havainnon suodattimia. Siten illuusio idealisoidusta vanhemmasta voi "pudota pois" kumppanista, ja kumppani ilmestyy asiakkaan eteen kaikessa moniulotteisessa inhimillisessä olemuksessaan miellyttävin ja epämiellyttävin ilmentymin. Asiakas voi olla kauhuissaan: "Kuinka voin elää sellaisen ihmisen kanssa niin monta vuotta." Mutta illuusio demonisoidusta vanhemmasta voi myös kadota (sekä kumppanilta että ystäviltä tai kollegoilta ja vanhemmilta itseltään henkilö ilmestyy asiakkaan eteen kaikessa moniulotteisessa olemuksessaan, miellyttävin ja epämiellyttävin ilmentymin). Asiakas voi yllättyä "kuinka paljon yksinkertaisempaa ja parempaa kaikki on suhteessa tämän henkilön kanssa kuin ennen on nähty." Lisäksi terapiassa asiakas alkaa kokeilla uusia vuorovaikutusmalleja, tämä voi aluksi toimia katkonaisesti, kestää aikaa oppia tekemään sen "sujuvasti". Esimerkiksi jokin, jota on tukahdutettu pitkään, voi ilmetä hypertrofoituneessa muodossa. Jos ihminen eli eikä työntänyt päätään ulos, ei näyttänyt itseään, tunteitaan, ei suojellut rajojaan, niin jossain vaiheessa tämä kaikki voi mennä liioiteltuun muotoon:.