I'm not a robot

CAPTCHA

Privacy - Terms

reCAPTCHA v4
Link



















Original text

Kirjoittajalta: "Tales of Psychotherapy" ovat eläviä tarinoita psykologien elämästä, jotka osoittavat jotain psykologiasta. Psykologit voivat olla kuuluisia tai ei, mutta pidän silti parempana tarinoita kuuluisien psykologien kanssa. Ja näistä "saduista" poimitun tiedon tulee olla ymmärrettävää, ymmärrettävää, eikä se vaadi erityistä psykologiakoulutusta. Tämän tarinan kertoi Rollo May kirjassaan "Rohkeus luoda".*** Eräänä kesänä matkustin taiteilijaryhmä Keski-Euroopassa. Tarkastelimme ja luonnostelimme arjen kohtauksia. Wienissä ollessamme meidät kaikki kutsuttiin yksityisluennolle Alfred Adlerilta, jonka olin tavannut aiemmin osallistuessani hänen kesäkurssilleen. Pienessä salongissa pidetyssä luennossa Adler käsitteli luovuuden kompensoivaa teoriaa, jonka mukaan ihmiset kehittävät tiedettä, taidetta ja muita kulttuurin alueita kompensoidakseen puutteitaan. Esimerkkinä mainitaan usein esimerkki osterista, joka luo helmen peittämään kuoreen pudonneen hiekanjyvän. Yksi Adlerin tuolloin antamista monista esimerkeistä oli Beethovenin kuurous. Tämän piti näyttää kuinka yksilö, jolla on valtavia luovia kykyjä, kompensoi kehonsa epätäydellisyydet ja puutteet luovuudellaan. Lisäksi Adler uskoi, että sivilisaatio on seurausta ihmisen suhteellisen heikosta asemasta vihamielisessä luonnonympäristössä sekä siitä, että hänellä ei ole eläinmaailmassa tarvittavia riittävän vahvoja kynsiä ja hampaita. Luennon lopussa Adler, unohtaen täysin puhuvansa taiteilijoille, katseli ympärilleen huoneessa ja sanoi: "Koska vain parilla teistä on silmälaseja, päätän, ettet ole kiinnostunut taiteesta." ***Rollo May kertoo tämän tarinan erilaisten olemassa olevien luovuuden teorioiden tarkastelun yhteydessä. Mutta haluan kiinnittää huomion toiseen seikkaan. Alfred Adler on loistava psykologi ja ajattelija, mies, joka oli hyvä pohdinnassa. Ja hänen näennäisesti naurettava virhe on hyvin paljastava. Tämä tarina osoittaa täydellisesti, kuinka me (sekä minä että sinä) korvaamme todellisuuden helposti ja huomaamattomasti sitä koskevilla ideoillamme Adlerilla, joka esti häntä näkemästä todellisuutta. Jokaisella meistä on joukko tällaisia ​​teorioita... Ja jossain, käsivarren päässä, on meille tuntematon todellisuus Muita "Tarinoita psykoterapiasta»