Kuinka suojelemme psyykkeämme. Psykologinen puolustus osa 1. Olemme "johdotettu" erityisillä tavoilla suojautua negatiivisilta tapahtumilta, joita elämässämme tapahtuu tavalla tai toisella. Näiden suojausten ansiosta emme tulleet hulluiksi ja pystyimme sopeutumaan yhteiskuntaan. MUTTA ne aiheuttavat meissä myös ahdistuksen tunnetta, tyytymättömyyttä elämään ja voivat jopa johtaa mielenterveysongelmiin. Vahvin näistä puolustuskeinoista on "tuottaminen". Valitettavasti emme itse asiassa unohda niitä, vaan pikemminkin työnnämme ne syvemmälle itseemme ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja lyhyen aikaa se todella auttaa. Esimerkki tällaisesta sorrosta on rakkaan kuolema. Kuvittele, että tällä hetkellä sinun täytyy kokoontua yhteen ja järjestää hautajaiset, herätä ja ratkaista joukko ongelmia samaan aikaan, eikä sinulla yksinkertaisesti ole aikaa surra. Tällä hetkellä sinusta saattaa jopa tuntua, että et ole kovin järkyttynyt tästä. Mutta jossain vaiheessa, kun kaikki rauhoittuu, sinua valtaa kaikkien läheisesi menettämiseen liittyvien tunteiden ja tunteiden lumivyöry. Ja mitä pidempään yrität olla "tuntematta" näitä tunteita, sitä voimakkaampi hillitseminen vie valtavan määrän voimaamme. Ihminen voi elää vuosia tämän kertyneen tunteiden taakan kanssa eikä epäile, että hänen kokemansa ahdistus liittyy näihin tapahtumiin. Käytännössä törmään tähän hyvin usein. Tällaiset tukahdutetut tapahtumat voivat olla 10, 15 tai jopa 30 vuotta vanhoja. Tällaiset kokemukset heijastuvat usein kehoomme psykosomaattisesti. Ja joskus, jotta yhteys tukahdutettujen tunteiden ja elämämme tapahtumien välillä ilmestyisi päihimme, tarvitaan enemmän kuin yksi psykoterapiaistunto. Kuten ymmärrät, elämässämme on valtava määrä tällaisia ​​tapahtumia. Fyysinen ja henkinen väkivalta on ensin, ja tämän haluaisimme todennäköisesti unohtaa. Itse asiassa psyykemme auttaa meitä tässä. MUTTA tunteet eivät vain katoa, ne asettuvat kehoomme ja johtavat usein neurooseihin ja psykosomaattisiin häiriöihin, yksinkertaisesti sairauksiin. Ja ennen kuin pääset niistä eroon, ne eivät mene mihinkään. Kehoterapia auttaa tässä hyvin. Yleisin asia, jonka kuulen asiakkaiden kanssa työskennellessäni on: "Luulin jo eläneeni tämän...". Kehomme muisti on ainutlaatuinen; keho muistaa kaiken. Terapiassa ihmiset muistelevat usein kauan unohdettuja hetkiä elämästään. Elämällä ne uudelleen, antamalla itsemme itkeä, huutaa, suuttua, olla surullisia, vapaudumme kokemusten taakasta ja elämä alkaa ihmeen kautta muuttua parempaan. Terveisin, Oleg Zogol.