Kun opiskelen ja harjoittelen, huomaan, että olen syvästi edessäni joidenkin terapian opettajieni tai kollegoideni näkemysten kanssa. Freudin ajoista lähtien on tiedetty, että mikä tahansa vastakkainasettelu psykoanalyytikon kanssa psykoanalyysikysymyksissä on vastustusta. Opintojeni jälkeen olen oppinut, että yrittäminen luoda jotain omaa on narsismia. Otan kuitenkin silti riskin puhua asioista, joista en ole samaa mieltä. Periaatteessa en ole täällä ollenkaan innovaattori - olen varma, että monet ovat kohdanneet tämän.1. Psyykemme muodostuu varhaislapsuudessa (parhaimmillaan seitsemään vuoteen asti). Tämä luo puitteet persoonallisuudellemme, joka tuskin muuttuu. Olen täysin varma, että psyykemme muodostuu koko elämämme ajan. Kaikki tekemämme valinnat vaikuttavat meihin, aivoihimme. Syvät muutokset ovat mahdollisia, koska aivomme ovat muovisia, eikä ajatuksilla ole taustalla olevaa todellisuutta. Jokainen hetki on tärkeä! Muuten mitä meille jää? Syyttätkö vanhempiasi koko elämäsi? Ja mitä, miljardeja vuosia jatkunut evoluutio johti tähän? Tämä on uskomatonta primitivismiä.2. Jos sinulla oli hyvä lapsuus, sinulla on aikuisena melko vahva itsetunto. Jos ei, niin se ei ole kohtalo, koska sinulle ei annettu jotain syvästi tärkeää itsesi muodostumiselle. Tietyssä mielessä olet tuomittu - persoonallisuutesi ei ole kehittynyt normaalisti ja sinun on nyt saatava psykoterapiaa koko elämäsi. Olen nähnyt tämän näkemyksen eri versioissa. Ihmiset, jotka jakavat sen, uskovat, että jotain on mennyt pieleen heidän kehityksessään. Kyllä se varmasti toimi. Mutta emme ole kärsineet sellaisista vammoista! Ne voivat sulkea persoonallisuutemme suojaavaan kuoreen, mutta ne eivät voi koskettaa syvimpää olemuksemme. Zenissä sanotaan, että luontomme ei voi saastua millään ja kaikkien olentojen luonne on Buddhaluonto. Mikään trauma ei voi tuhota sitä. Pahinta on, että tämä näkemys saa ihmiset riippuvaisiksi terapiasta. Ihminen alkaa ajatella, että hänet tuhottiin tai hemmoteltiin lapsuudessa, että tarvittavan ympäristön puute ei antanut jotain tärkeää ilmetä ja nyt sen voi saada vain ulkopuolelta, varsinkin terapeutilta. Ja toivomme terapiaa, kuin taivaasta saatua mannaa. Meillä on tämä kaikki sisällämme! Olemmeko todella tuomittuja olemaan riippuvaisia, tarvitsevia, kuten robotteja, joille ei annettu kaikkia tarvittavia osia tuotannon aikana? Etkö usko, että tämä on tyhmyyttä, joka tuo meidät mahdottomaksi johtaa elämäämme ilman terapeuttia, gurua, opettajaa tai ketään muuta? Eikö laumassa ole todellakaan tarpeeksi lampaita, en kiellä egomme kokemia puutteita? Mutta mikä on tämä tapa määritellä ihminen patologian kautta? Mistä tämä sairaus tuli? Olemme jättäneet kokonaan huomiotta viimeiset 150 vuotta sielun ja hengen hienovaraisemmista ja korkeammista todellisuuksista (antaen niille vuosituhansien aikaisemman syvimmän merkityksen) ja määrittelemme itsemme häiriöillä, joita voimme nähdä mielessämme ja käyttäytymisessämme. Tämä on todella surullista. Psykoanalyysin löytöjä ei tarvitse sivuuttaa, en puhu siitä. Mutta niihin ei tarvitse kiinnittää huomiota ja nostaa ne perimmäiseen totuuteen ihmisestä. Olen varma, että luontomme sisältää parhaat ominaisuudet! Ja se on tuhoutumaton millään vammalla.3. Voi kauhua, olen törmännyt tähän mielipiteeseen itsestäni jopa kokeneilta terapeuteilta. Minusta näyttää siltä, ​​että me rikollisesti yksinkertaistamme ihmisten kärsimyksen aluetta ja ripustamme itseemme halventavia tarroja. Ensinnäkin kukaan ei ole nähnyt persoonallisuuden ytimessä jotakin "rajallisuuden" ominaisuutta. Voit viettää koko elämäsi käsitellessäsi rajoja, joita ei ole olemassa. Olen syvästi vakuuttunut siitä, ettet voi tehdä sellaisista asioista osana identiteettiäsi. Tämä on sinänsä myrkyllistä. Persoonallisuuden rajaorganisaatio on jonkin verran kuvaava leima sisäiselle kokemukselle, kun sisäinen rakenne ei riitä ja ihminen on kaaoksen vallassa. Tämä ei ole ominaisuus ihmisen olemukselle, hänen ytimelleen. Lääkärit ovat saaneet loistavia havaintoja, jotka ovat osoittaneet, että jotkut ihmiset tarvitsevat erilaisia ​​työkaluja parantuakseen kuin useimmat. Useimmilla meistä osa itsestämme on jumissa kehityksen alkuvaiheessa. Olemme kaikki osa?