Kun menetän maailman ihanimman miehen ja hänen kanssaan yhteisen sadumme...Kun minun täytyy palata rutiineihini, harmaaseen elämääni... remontoimaton asuntoni ...päivittäisiin asioihini, jotka ovat monta kertaa tylsempiä kuin Hänen asiansa...muistan, että olen minä enkä voi paeta itseäni! Vaikka HÄN pysyisikin kanssani, niin hänen valoisa elämänsä, minusta kiinnostava, on hänen elämänsä! Ja elämäni on minun elämäni. Ja on tärkeää ajatella SINUN elämääsi, tylsää tai kirkasta? Palaan usein itseeni tajuten, mistä pidän HÄNESSÄ ja mitä minulla on, on samanlaista. Ja muistan myös, että vain minulla on. Hänellä on esimerkiksi monia kunnianhimoisia tavoitteita ja hän pyrkii niitä kohti. Päässäni on myös ideoita useista projekteista, joita haluan toteuttaa, mutta jostain syystä lykkäsin niitä toistaiseksi. Esimerkiksi hänelle on tärkeää oppia uusia asioita, opiskella, mutta minulle on tärkeää luoda... Kun muistan itsestäni, ymmärrän, että olen kaunis itsessäni. Tai ymmärrän, mitä minun täytyy tehdä elämässäni tullakseni kauniiksi! Minulle tämä on esimerkiksi projektien toteuttamisen aloittamista. Ja lakkaa myös haaveilemasta remontoimattomasta asunnostasi "pakenemisesta", vaan ota se luovana projektina ja "luo" remontti... On tärkeää oppia värittämään elämäsi itse! On tärkeää löytää ja kehittää kauneutta itsessäsi! Lisäksi, jos teini-iässä erossa KAUNISEN miehen kanssa minusta tuntui, etten koskaan enää tapaisi TÄYDELLISYYTTÄ, nyt ymmärrän, että maailma on rikas ja paljon mielenkiintoisia asioita odottaa minua elämässäni! täynnä, kun tiedän mitä maailmassa on, siellä on paljon ihania miehiä, niin ei ole niin pelottavaa hävitä... sitten voin antaa toiselle henkilölle mahdollisuuden olla kanssani tai lähteä, päästää irti... voin Anna itselleni valinta, onko tämä henkilö oikea minulle, olla takertumatta Ja toinen asia, jonka haluan sanoa, tämä koskee rakkauden menetystä. Jossain näin lauseen, että kun ihminen on rakastunut, hänen kykynsä rakastaa , hoito ja myös vastaanottaa rakkautta on kiinnitetty tiettyyn henkilöön. Ja kun tämä henkilö poistuu elämästämme, kiinnitys pysyy jonkin aikaa ja tämä aiheuttaa kipua. Tällaisina hetkinä on tärkeää oppia rakastamaan ja välittämään toisista ihmisistä, oppimaan nauttimaan toisten ihmisten rakkaudesta, oppimaan pikkuhiljaa, pienin askelin... Ja on myös tärkeää olla vihainen ja vihata, kiittää ja arvostaa tapahtunutta, kaipaa, olla kyllästynyt... Mutta kirjoitan tästä joskus toiste)