Kirjoitin äskettäin artikkelin ennusteista. Tämä on psykologinen mekanismi, kun siirrämme alitajuisesti ajatuksemme ja tunteemme toiselle henkilölle. Mekanismi on melko luonnollinen, mutta miksi sitä ylipäätään pitää valvoa ja miten se toimii ihmissuhteissa Yleisesti ottaen suhteita ei ole tai ei juuri ollenkaan? Kun rakastumme, emme tiedä kumppanistamme juuri mitään, heijastamme fantasioitamme ja asenteitamme häneen, usein heijastuu kuva "ihanteellisesta rakkausehdokkaasta", joka muodostuu vanhempien hahmojen perusteella, eli "Kaverit etsivät tyttöjä, jotka näyttävät äideiltä, ​​ja tytöt pojat, jotka näyttävät isiltä." Sitten, jos lopputulos on hyvä, edessä on hormonien räjähdys, yhdessä asuminen ja juhlallinen hääpäivä. Mutta tässä herää kysymys: "Missä määrin kumppanimme vastaa ennusteitamme?" Hitaasti ideaalikuva alkaa halkeilla ja jos kommunikointitaitoa ei ole, tapahtuu romahdus. Eräänä aamuna ihminen kysyy itseltään: "Kenen kanssa minä asun?" Ja tämä kysymys ei ole kuvaannollinen tai tyhjäkäynti, koska joku tuntematon todella osoittautuu lähellä, koska ennen asuit projektion kanssa. Tämä romahdus voi tapahtua nopeasti, jos projektio ei konvergoi kantajan kanssa ollenkaan, tai se voi tapahtua muutaman vuoden kuluttua. Joskus tähän mekanismiin liittyy kriisejä, joita psykologit tunnistavat ihmissuhteissa (yksi vuosi, kolme vuotta ja niin edelleen). Jotkut parit käyvät läpi tällaisia ​​kriisejä ja tutustuvat toisiinsa todella. Ja joku menee uuteen vaiheeseen, löytää ennusteensa uudesta kumppanista. Kaikki tämä voi kuulostaa surulliselta, mutta kaikki ei ole niin ennalta määrättyä. Kyllä, aloitamme suhteet ennusteiden ja hormonien sekoituksesta, mutta tämä ei poista kykyämme ymmärtää itseämme ja uteliaisuuttamme ympäröivää maailmaa kohtaan. Ensimmäinen asia, joka voi auttaa meitä työskennellessämme projektioiden kanssa, on yksinkertaisesti halu saada tuntemaan toisen. Mutta ei ajattelemalla hänen puolestaan, vaan esittämällä vanhoja hyviä kysymyksiä ja kuuntelemalla vastausta tarkasti. Yritä seurata hetkiä, jolloin annoit toisen ajatuksia ja tunteita, joita hänellä ei lopulta ollut. Tämä ei ole harvinainen hetki, kun kysymme läheisiltämme: "Miksi olet loukkaantunut, järkyttynyt, vihainen?", mutta sellaisesta ei ole jälkeäkään. No, vanha kunnon minä-viesti. Yritä sanoa ei "sinä sait minut vihaiseksi", vaan "olen vihainen". Ei "Miksi olet loukkaantunut?", vaan "Luulen, että näytät järkyttyneeltä." Siirrä huomio toisesta henkilöstä itsellesi Tilaa kanavani TG:ssä - https://t.me/Katabasis_PSY Ilmoittaudu konsultaatioon täältä - https://t.me/AntonSV.89