Suureusoireyhtymä (kutsutaan joskus "akuutiksi suruksi") on rakkaan ihmisen menettämisen seurauksena koettu voimakkaita tunteita. Menetys voi olla väliaikainen (ero) tai pysyvä (kuolema), todellinen tai kuviteltu, fyysinen tai psyykkinen (Izard). Suru on kuoleman suriprosessi. Tärkeän suhteen, arvokkaan elämänvaiheen loppu, luulen, että kaikki tärkeät erot ovat värittäneet samanlaisen prosessin. Kuten Zhanna lauloi: "... ero on pieni kuolema." Valmistuminen on luonnollinen vaihe missä tahansa prosessissa. Kaikki tärkeät prosessit elämässämme - kommunikaatio, ihmissuhteet ja elämä itsessään päättyvät. Menetyksen tuska ilmaistaan ​​suruna. Suru on sulkemisen hyväksymistä ja uuden yhteyden luomista elämään. Tämän prosessin ja siihen liittyvien tunteiden kieltäminen vieraannuttaa meidät itsestämme Kieltämisen mekanismit liittyvät kyvyttömyyteen kestää menetyksen tuskaa ja riittämätöntä tukea elämään vakavan menetyksen jälkeen . Mitä tänä aikana tapahtuu ja kuinka et missaa tunteitasi? Worden ehdotti kuvailemaan menetysoireyhtymää neljän ongelman ratkaisemisen kautta.1. Menetyksen tosiasian tunnustaminen. Ensimmäinen reaktio menetystapahtumiin on kieltäminen, tunne, ettei mitään tapahtunut. Tänä aikana on tärkeää säilyttää tietoisuus menetyksestä. Kaikki on ohi eikä ole enää entisellään. Tässä vaiheessa jotkin mekanismit tämän tehtävän välttämiseksi ovat mahdollisia. Esimerkiksi itse tosiasian kieltäminen - ei, se on edelleen mahdollista palauttaa, mitään ei tapahtunut. Tai menetyksen merkityksen kieltäminen - nämä suhteet eivät olleet minulle liian tärkeitä. Sellaiset reaktiot muodostavat elämättömiin tunteisiin juuttumisen patologisia muotoja, jotka suojaavat tuskalliselta kohtaamiselta todellisuuden kanssa. Normaali ratkaisu ongelmaan on oivallus, että jälleenyhdistyminen kadonneiden kanssa on mahdotonta. Hyväksy menetyksen tuska - koe kaikki menettämiseen liittyvät vaikeat tunteet. Surua, voimattomuutta, vihaa, vihaa jne. Joskus kipu koetaan tunteiden puutteena ja apatiana Tänä aikana muiden on vaikea tukea surevaa henkilöä. He tuntevat voimattomuutensa ja tämän vuoksi he tietoisesti/tietämättä sanovat henkilölle: "Et saa surra." Siinä esitetään monia puolustelevia ja virkistäviä motiiveja. Tämä pahentaa surevan ihmisen kieltämisen mekanismeja ja vaikeuttaa tunteiden seuraamista polullaan. Menetyksen kieltäminen ilmenee tässä vaiheessa vetäytymisenä toimintoihin, jotka eivät jätä tilaa ja aikaa tunteille.3. Sellaisen ympäristön järjestäminen, jossa kadonneen poissaolo tuntuu Tehtävä, joka vaatii ihmiseltä elämänsä uudelleenjärjestelyä ja uusien taitojen hankkimista.4. Rakenna uusi asenne menetykseen ja jatka elämään. Tänä aikana ratkaisuna on muuttaa asennetta menetykseen siten, että on mahdollista elää eteenpäin. Tärkeimmät merkit kaikkien menetysongelmien onnistuneesta ratkaisusta ovat kyky käsitellä suurinta osaa omasta energiasta ja tunteista. ei kohti menetystä, vaan kohti muita ihmisiä ja uusia vaikutelmia. Kyky puhua menetyksestä ilman vahvoja tunteita.