Keskeneräinen Et koskaan tiedä, millä hetkellä Taivaan portit avautuvat tietoisuudellesi. Millä hetkellä sielusi portit aukeavat leveäksi, ja olet valmis päästämään Elämän itsensä sisään. Et koskaan tiedä, mutta ole aina valmis! Valmiina havaitsemaan se, mikä täytyy havaita. Ole erityisen valmis, kun pyydät vastausta kysymykseen, jonka esität Jumalalle, Elämälle, itsellesi. Hän tulee aina, sinun täytyy vain olla tarkkaavainen - kuulla, nähdä, tuntea... Outoja kuvia elämästä ilmestyi sisäisen katseeni eteen tänään. Työmatkalla ajatukset tulivat ja muotoutuivat selkeäksi tiedoksi. Mutta vaikka tämä tieto olisi kuinka selvä, se on aina mielen hämärä, yrittäen tehdä siihen omia säätöjä. Yritän laittaa nämä kuvat seuraavaan kirjeeseen vastaus saattoi olla: "Miksi ihminen elää? Mikä on ihminen? Mikä on sielu? Elämäni olosuhteita kohdatessa, ympärilläni olevien ihmisten kohtaloita näkeessä herää samanlaisia ​​kysymyksiä Vastauksena kysymykseen "Sielukirjan" kuva. Mielenkiintoista... Nyt käy ilmi, että maapallomme on valtava kirjasto. Jokainen siinä oleva ihminen on "Kirja". Todennäköisesti kaikkien on tärkeää tietää paitsi sisältönsä, myös kirjan ydin. Ymmärrä itseäsi, sieluasi, olemustasi. Elämän lait ovat muuttumattomia ja samat kaikille. Totuus on olemassa. Hän on Yksi, mutta jolla on ääretön määrä puolia, aspekteja tai puolia. Etsijä löytää! Jokaisessa sielun elämässä (inkarnaatiossa) meille paljastuu yksi tai toinen Totuuden puoli. Ja joskus me sisällämme enemmän kuin yhden puolen. Kirjat, jotka ovat sielumme, on kirjoitettu samojen sääntöjen mukaan. Elämä itse asettaa nämä säännöt meille, ja vaikka joku sanoisi, ettei he niitä tunne, niin minä vastaan: Ne on aina kudottu ohuilla kultapunoksilla jokaisen kirjan selkärankaan. Me kirjoitamme oman kirjamme. Jokainen kirjoittakoon vain omalla kielellään, mutta ymmärrys on yleismaailmallista. On hienoa, kun se kehittymätön muste, kyllä, aluksi väritön, alkaa ilmestyä kirjasi arkeille yhdessä elämässä. Aikaisemmin tällainen ilmiö oli harvinainen, kun kirjoittaja näki kirjoittamansa rivit ja tajusi tämän tosiasian. Ehkä vain unohduksen hetkellä. Nyt yhä useammin ihminen näkee ponnistelunsa. Hän ei näe vain menneitä lukuja, vaan myös ymmärtää kirjoittamisprosessin "nyt". Ja ennen kuin luemme tarvittavat luvut tästä nykyisestä elämästä, kukaan ei voi kääntyä seuraavalle sivulle. Aluksi vain kirjoitetaan ja kirjoitetaan, ajattelematta, että kirjoittamisen luonnollisia virheitä on korjattava. Ja yhtäkkiä ymmärrämme, että on aika lukea teoksiamme. Maailmassa on pitkäikäisiä, eikä tämä tarkoita, että heidän kirjansa olisivat paksuimpia. Ehkä he eivät voi lukea, mitä heidän pitäisi lukea tässä elämässä. Ja sitten Elämä palkitsee tai rankaisee heitä pitkäikäisyydellä vain, jotta he lukevat ja korjaavat aiemmin kirjoitettujen lukujen virheet. Ja on niitä, joiden uuden elämän aika on hyvin lyhyt. Sellaiset sielut tulevat auttamaan muita kirjoittamaan seuraavan luvun. Ja täydennä myös omasi. Jotkut arkit on liimattu yhteen, emmekä voi lukea niitä. Tämä johtuu siitä, että emme ymmärtäneet aiemmin kirjoitetun olemusta oikein tai lähistöllä ei ole vielä ketään, joka voisi auttaa meitä lukemaan ne. Jokaisella on oma lukutahtinsa. Ja jokainen oppii lukemaan ja kirjoittamaan omana aikanaan. Nyt on saapunut kuva peilisivuista. On hienoa lukea tällaista kirjaa, kun näet vain heijastuksen itsestäsi. Minulle tämä on kaikkien aikojen kiehtovin kirja. Samoin minua ympäröivien sielukirjat heijastavat itseäni itselleni. Vain sen näkökulman ansiosta, joka syntyy miehen tapaamisessa, näen, mitä olen kirjoittanut sieluni sivuille. Olemme ne Totuuden puolia...... 15.11.2012.