Paljon kirjallisuutta on omistettu yhden tai toisen psykoterapian tehokkuuden todistamiseen. Tässä artikkelissa korostin vain lyhyesti joitain tekijöitä, joita pidän tällä hetkellä erityisen tärkeinä tehokkaan psykoterapian tavoittelussa asiakkaan motivaation piirteet (vapaaehtoisuus, realistiset ajatukset psykoterapiasta, odotukset psykoterapeutilta jne.). hänen yhteistyövalmiutensa ja muutosvalmiutensa*Psykoterapeutilla on positiivinen kokemus henkilökohtaisesta terapiasta ja ohjauksesta. Terapeutin selkeä ja heijastunut käsitys hänen henkilökohtaisista ja ammatillisista kyvyistään ja rajoituksistaan ​​Terapeutin vilpitön kiinnostus asiakkaan persoonallisuutta kohtaan Asiakkaan tunnustaminen terapeutin tärkeydestä suhde terapeuttiin Terapeutin usko asiakkaaseen Asiakkaan kokemus turvallisuuden ja tuen tunteesta terapeutin läsnä ollessa Subjektiivinen keskinäisen ymmärryksen tunne Asiakkaan valmius kohtaa vahvoja tunteita Aktiivisuus ja kiinnostus molempien prosessiin terapiaan osallistujat, joilla on yhteinen halu keskustella tunteista, tunteista ja kokemuksista, jotka syntyvät suhteessa toisiinsa Terapeutin ja asiakkaan välinen emotionaalinen yhteys, joka perustuu korkeaan keskinäiseen luottamukseen ja kunnioitukseen Psykoterapeutin henkilökohtainen kokemus erilaisten voittamisesta elämän kriisit Psykoterapeutin valmius itsensä paljastamiseen Psykoterapeutin henkilökohtaisen aseman kypsyys, joka mahdollistaa toisenlaisen näkökulman ja erilaisen maailmankuvan hyväksymisen ehdoton tuomitsematon hyväksyntä. Minun mielestäni täysin ei-arvioiva asiakkaan hyväksyminen on mahdotonta, koska arviointi on ihmisen tietoisuuden luonnollinen toiminto. Samalla olen sitä mieltä, että terapeutin melko selkeä ja säännöllisesti reflektoitava ymmärrys maailmankatsomusasennoistaan ​​ja arvoorientaatioista auttaa häntä kunnioittamaan muita maailmankatsomuksia. Tapa mahdollisuuksien mukaan tutkia rehellisesti ja harkiten omaa maailmankuvaansa ja maailmankuvaansa henkilökohtaisessa psykoterapiassa ja säännöllisessä itseanalyysissä voi auttaa suuresti asiakkaan kanssa työskennellessä. Huonosti heijastuva käsitys itsestään ja arvoista luo hedelmällistä maaperää epäilyille, jotka projisoituvat suoraan tai välillisesti asiakkaaseen ja hänen maailmankuvaansa, ja riistävät psykoterapeutin ja asiakkaan väliseltä dialogilta kaivattua avoimuutta ja vapautta minun mielipiteeni, ymmärrys siitä, mikä vaikeuttaa asiakkaan henkilökohtaisen potentiaalin toteuttamista ja mikä voi tehdä hänen elämästään täyteläisempää ja onnellisempaa, on ennen kaikkea asiakkaan tehtävä. Tämä esitys tuo minut takaisin "syntiselle maalle" - muistuttaa minua ammatillisesta asemastani ja vastuun rajoista terapiassa. Tietenkin rakennan oletuksiani ja hypoteesejani asiakkaan vaikeuksien olemuksesta, ja kun tilaisuus on sopiva, kerron ne hänelle - tarkistaen ja tarkkaillen, kuinka oletukseni reagoivat häneen. Samaan aikaan riippumatta siitä, mille teoreettiselle pohjalle rakennan terapeuttina hypoteesejani ja oletuksiani, tärkeintä ei ole unohtaa, että vain asiakas itse voi olla ehdoton asiantuntija elämänsä ymmärtämisessä. Vaikka hän tarvitsee minua seuraamaan, opastamaan ja tukemaan häntä itsetuntemuksen vaikealla tiellä. Voiko mikään yleisesti viitata siihen, että terapia on menossa oikeaan suuntaan? Luultavasti on. Jos jokaisen uuden tapaamisen myötä koen, että ymmärrykseni asiakkaasta kasvaa ja asiakas kokee voivansa luottaa minuun ja avautua yhä enemmän. Tästä syntyy mahdollisuus tutkia sekä sielun viehättävimpiä että ylevimpiä kulmia. Mutta samalla on tärkeää muistaa, että luottamus ja ymmärrys ovat muuttuvia suureita, jotka vaihtelevat, kuten taajuuskorjain, riippuen muutoksista sekä asiakkaan että terapeutin emotionaalisten ja henkisten taajuuksien vaihteluvälissä. Ja valitettavasti nämä taajuudet eivät aina täsmää ja kestää usein aikaa ennen kuin ne resonoivat...*"Riittävän hyvä".