Sosiaalipsykologia on psykologian osa, joka tutkii ihmisten vuorovaikutusta toistensa kanssa ja kuinka sosiaaliset tekijät vaikuttavat heidän käyttäytymiseensa. Sosiaalipsykologian juuret voidaan jäljittää 1800-luvun lopulle, jolloin psykologit alkoivat tutkia sosiaalisia vaikutuksia käyttäytymiseen. Tässä artikkelissa tarkastellaan sosiaalipsykologian kehityksen varhaisia ​​teorioita ja sitä, kuinka ne vaikuttivat alan kehitykseen. Varhaisimmat sosiaalipsykologian teoriat syntyivät kirjansa julkaisseneen ranskalaisen psykologin Gustave Le Bonin työn kautta. The Crowd: A Study in the Popular Mind vuonna 1895. Le Bon väitti, että ihmiset menettävät yksilöllisyytensä tullessaan osaksi joukkoa, ja tämä yksilöllisyyden menetys johtaa irrationaaliseen käyttäytymiseen. Le Bonin työ oli uraauurtava, koska se tunnusti sosiaalisen kontekstin merkityksen yksilöllisen käyttäytymisen muotoilemisessa. Toisen varhaisen sosiaalipsykologian teorian esitti amerikkalainen sosiologi Charles Horton Cooley. Cooleyn käsite "looking-lass-itsestä" väitti, että minäkäsityksemme perustuu siihen, miten havaitsemme muut ihmiset. Toisin sanoen kuvittelemme, millaisena muut näkevät meidät, ja näiden ajatusten pohjalta muodostamme minäkäsityksen. Cooleyn teoria korosti sosiaalisen vuorovaikutuksen roolia itsekäsityksen muovaamisessa. Erään merkittävimmistä sosiaalipsykologian varhaisista panoksista teki amerikkalainen psykologi Norman Triplett, joka suoritti useita kokeita 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Triplett tutki tutkimuksessaan, miten muiden ihmisten läsnäolo vaikuttaa erilaisten tehtävien suorittamiseen. Hän havaitsi, että ihmiset suoriutuivat paremmin muiden läsnä ollessa, mikä viittaa siihen, että sosiaalinen tuki vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen. Toinen merkittävä hahmo sosiaalipsykologian kehityksessä oli turkkilais-amerikkalainen psykologi Muzafer Sherif, joka suoritti useita kokeita. 1930-luvulla. Sherifin tutkimus keskittyi sosiaaliseen vaikuttamiseen ja mukautumiseen. Hän havaitsi, että muiden ihmisten mielipiteet voivat vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin, vaikka ne olisivatkin objektiivisesti vääriä. Sherifin työ korosti sosiaalisten normien merkitystä käyttäytymisen muokkaamisessa. Lopuksi saksalais-amerikkalaisen psykologin Kurt Lewinin työtä pidetään maamerkkinä sosiaalipsykologian historiassa. Lewin korosti sosiaalisen kontekstin merkitystä käyttäytymisen muotoilussa ja kehitti käsitteen "kenttäteoria", joka väitti, että käyttäytyminen on sekä yksilön että ympäristön funktio. Lewinin työ tasoitti tietä sosiaalipsykologian kehitykselle erillisenä tieteenalana. Yhteenvetona voidaan todeta, että ensimmäiset sosiaalipsykologian kehitysteoriat ilmestyivät 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Nämä varhaiset teoriat tunnustivat sosiaalisen kontekstin merkityksen käyttäytymisen muovaamisessa ja korostivat sosiaalisen vuorovaikutuksen roolia minäkäsityksen muovaamisessa. Gustave Le Bonin, Charles Horton Cooleyn, Norman Triplettin, Muzafer Sherifin ja Kurt Lewinin työ vaikutti merkittävästi sosiaalipsykologian tieteenalana kehitykseen. Nykyään sosiaalipsykologia jatkaa monimutkaisen vuorovaikutuksen tutkimista ihmisten ja heidän elävänsä sosiaalisen kontekstin välillä. Ystävällisin terveisin psykologi, konsultti, kognitiivinen käyttäytymisterapeutti, Yulia Churina