Yritä tarkkailla itseäsi ja muita: kuinka usein kuulet MEIDÄN äidin puheessa puhuvan lapsestaan? Kuinka usein tällaisissa olosuhteissa olevilla lapsilla on ongelmia terveyteensä, pottaharjoitteluun, puheeseen, yhteiskuntaan sopeutumiseen jne.? Kuinka usein 40-vuotias poika asuu äitinsä kanssa tai joutuu kaikkiin vakaviin ongelmiin... Kaikki alkaa pienestä, aivan alusta: ensin "Käännyimme" (ikään kuin äiti oppisi rullaamaan uudestaan), "Olemme leikannut ensimmäisen hampaan" ( Näyttää siltä, ​​​​että äidillä, kuin hailla, on ylimääräinen rivi uusia hampaita iässään. Ei tietenkään ole aikaa vitseille), "Emme silti mene. pottalle" (mietin, miten jaksatte istua pottalla yhdessä?), "Me käymme päiväkodissa/koulussa" (Sinä, aikuinen, menit taas päiväkotiin tai kouluun? Mitä hölynpölyä!) jne. Huomaa, että jokainen äiti, joka puhuu vakavasti sairaasta lapsestaan, ei sano, että hän joutui vakavaan terapiaan tai leikkaukseen, vaan hän puhuu ikään kuin hän itse olisi ottanut kaikki lääkkeet samanaikaisesti tai makaanut kirurgin veitsen alla JOKA PAIKASSA!!! Vauvalla ei ole itsenäisyyttä sellaisessa tilanteessa! Siksi kaikki on helppo selittää: vauvan mielessä on hämmennystä, kuka tekee mitä, esimerkiksi: ”Äiti kertoo aina muille/puhelimessa, että mennäänkö me pottalle? Mutta tämä on mahdotonta, kuin olisin istunut potilla, mutta hän ei ollut, mutta hän silti sanoo, että miksi minun pitäisi mennä pottalle, en ymmärrä sitä huolta.” Vauvan pää on sekaisin. Hän ei ymmärrä ollenkaan, mitä hän tarvitsee ja ei tarvitse. Siksi hänestä tulee todennäköisemmin vastuuton. Hänen äitinsä tietää ja päättää aina hänen puolestaan, ei syrjään, ilman yhteisiä keskusteluja. Lapsella ei ole HALUA Kaikki hänen halunsa vei pois hänen äitinsä, joka ei koskaan halunnut päästä pois kuvitteellisesta suhteesta, ts. jolle näyttää siltä, ​​että kaikki mikä hänelle on hyväksi, on välttämättä hyväksi lapselle. Hän on hihnassa, valitettavasti. Äiti ja lapsi eivät ole henkisesti erotettuja Rakkaat äidit ja tulevat äidit! Jos haluat lapsesi kehittyvän normaalisti, sopeutuvan normaalisti yhteiskuntaan ja luovan oman polkunsa elämään omilla toiveillaan, yritä antaa hänelle tämä mahdollisuus, sanomalla asioiden oikeiston nimissä: jos lapsesi teki/ei tehnyt jotain, sitten sano niin, puhu hänestä ympärilläsi oleville, puhelimessa isoäideillesi ja tyttöystävillesi. Ylistys pienimmistäkin asioista. Joten lapsella on halu saavuttaa vielä suurempia korkeuksia. Tuellasi ja tunnustamalla hänet yksilönä, jolla on omat halunsa, luot hänelle alustan luottaa elämään. Yleensä valinta, kuten jo ymmärrät, on sinun: lopeta lapsen elämän eläminen ja elä omaasi tai... Onnea kaikille jokaisesta oikeasta sekunnista