I'm not a robot

CAPTCHA

Privacy - Terms

reCAPTCHA v4
Link



















Original text

"Mitä ikinä laivaa nimeättekin, niin se purjehtii" - kuuluu sanonta. Työssäni löydän aina vahvistusta tälle viisaudelle. Ja joka kerta olen hämmästynyt siitä, kuinka asiakkaan uusi nimi toimii "Aligning Neurological Levels" (NLP) tai "Renameing" (Simoron) prosessissa! Minulle hämmästyttävin taso on "Itsetunnistus" (Kuka minä olen?) Kuinka ihmiset kirjaimellisesti välittömästi muuttuvat tällä tasolla! Juuri silmiemme edessä nimi vaihtuu ja henkilö uudessa roolissa vaihtuu välittömästi! Ja heti on helpompi rakentaa uusi käyttäytymistyyli, joka vastaa uutta nimeä. Sitä on tietysti vielä vahvistettava. On tarpeen läpäistä toinen elämänkoe tilanteessa, joka on pitkään toiminut kuin rikottu ennätys ja vain huutaa, että muutoksia tarvitaan! Täällä edessäni on viisivuotiaan lapsen äiti, joka on hyvin huolissaan poikansa käytöksestä, joka ei kuule äitiään ollenkaan eikä halua laittaa lelujaan kokonaan pois. Ja hänen töistä uupuneena on tehtävä kaikki itse. Hän on huolissaan siitä, ettei hän saa yhteyttä lapseensa. Ja hän huutaa loputtomasti hänelle yrittäen saada tahtonsa. "Eikä mikään ole muuttunut!" - kuten sanonta kuuluu. - Kuka olet tässä tilanteessa, kun käyttäydyt näin? Minkä nimen antaisit itsellesi? - Kysyn äidiltä. "Raivoa!" kuuluu vastaus. Ja sitten yllättynyt: "Olenko se todella minä?" Kuinka hyödyllistä onkaan katsoa itseään ja käyttäytymistään useammin ulkopuolelta! Ja uusi haluttu käyttäytyminen löytyi! Edessäni on jo uusi äiti. Tämä on jo "Jumalatar vauva sylissään"! Näin ja tunsin jopa sädekehän hänen päänsä yläpuolella! Oi tätä jumalallista hymyä, säteilevää äidillistä rakkautta! Miten tämä toimii? Lapsi on sylissä, äitinsä sylissä. Ja rakkauteen perustuva rauhansopimus solmittiin: "Pistäkäämme kaikki nopeasti pois lelunsa: minä olen keittiössä ja sinä makuuhuoneessa! Ja mennään kävelylle! Ja mitä nopeammin teemme tämän, sitä nopeammin voimme lähteä kävelylle!” Mutta täällä edessäni on pariskunta, joka päätti erota, koska kumpikaan heistä ei tiedä mitä tehdä molempia uuvuttavien kateuskohtausten kanssa. Psykologi on heille viimeinen mahdollisuus matkalla toistensa luo. Mustasukkainen kaveri, joka hallitsee tyttöystäväänsä ja vaatii, että tämä soittaa ja raportoi jokaisesta askeleesta. Ja jos näin ei tapahdu jostain syystä (joskus jopa objektiivisin: "puhelin kuoli"), niin vastauksena - itsensä halveksuminen, viha, kauna, loukkaukset. Positiivinen huolenpidon tunne rakkaalta, joka rakastaa ja huolehtii tyttöystävänsä turvallisuudesta niin vaikeana ja vaarallisena aikana, muuttuu tässä versiossa täydelliseksi kontrolliksi ja kumppaninsa vapauden täydelliseksi rajoittamiseksi. Katsoin itseäni ulkopuolelta: "Kuka minä olen tässä tilanteessa, tuollaisella käytöksellä? Epäoikeudenmukainen roisto! Ja hänen tyttöystävänsä, heti kun hän kuulee jännityksen linjan toisesta päästä, katkeruutta ja puhelimen katkeamista vihaisena, ottaa heti käyttöön puolustavaan käyttäytymiseen ja välinpitämättömyyteen miehen tunteita kohtaan. Se on hänelle helpompaa, se ei satu niin paljon! Hän ei vain etsi puhelintaan latauspaikkaa tai yritä soittaa toisesta puhelimesta. Skandaalia ja erimielisyyttä peläten hän pahentaa kaikkea entisestään, mikä johtaa eroon. Koska hän ei ole menossa kotiin viettämään yötä, vaan tuttujen ystäviensä kanssa ja lykätä välienselvittelyä poikaystävänsä kanssa yhä enemmän. "Kuka olen? Itsekäs ja tunteeton! - Tämän tuomion tyttö tekee itselleen. - Pidätkö tästä käytöksestäsi? Ja pidätkö näistä nimistäsi? - Kysyn kaikilta. Valitsemme uuden käyttäytymisen ja uudet nimet: "Rakastava ja rakastettu", "Rakastettu ja rakastettu", "Rakkaus ja luottamus", "Rakkaus ja anteeksianto". Ja nyt, onnellisessa, vastustamattomassa tulevaisuudessa, yhteinen tavoite-tehtävä ilmestyy: KOTI, VALO, MUKAVUUS, LAPSET. Kuinka rakastankaan asiakkaiden taianomaisia ​​muutoksia! Ja kuinka rakastan työtäni tämän takia! Rakastan sitä, kun toimistooni syntyy uusi perhe! Ja sellainen valo loistaa uudesta Rakkaudesta, joka on syntynyt keskinäiseen luottamukseen perustuen! Rakastan sitä, kun ihmiset toimistossani päättävät toistensa loukkaukset anteeksi saatuaan aloittaa alusta uudella lehdellä! Ja sitten he tekevät avioliittoehdotuksen rakentaen onnellista ja onnellista.