I'm not a robot

CAPTCHA

Privacy - Terms

reCAPTCHA v4
Link



















Original text

Näyttää siltä, ​​ettei valokuvassa ole ketään, mutta näin ei ole. Jos katsot tarkasti, missä tie kääntyy ja menee kaukaisuuteen, poikani juoksee. Hän ei voi enää kääntyä, ja hän käyttää hänelle annettua tahtoa 100%. Ja katson häntä ja ajattelen: No, miten? Kuinka päästää hänet tähän valtavaan, arvaamattomaan, kauniiseen ja vaaralliseen maailmaan? No, jotenkin, palaa vain siihen tosiasiaan, että äiti on psykologi. Ja muista teorian perusteet. Eriksonin mukaan ihminen käy läpi elämänsä aikana 8 vaihetta, joista jokainen määrää seuraavan. 3-6 vuotta – kolmas vaihe, erittäin tärkeän päätöksen muodostumisvaihe: "Pystyn tekemään aloitteen ja tämä on HYVÄ", "Olen kiinnostunut, mutta en voi = maailmanpelko ja tunne syyllisyydestä." Alle vuoden ikäiset lapset tekevät päätöksen perusluottamuksesta tai epäluottamuksesta maailmaan, kolmivuotiaat oppivat autonomian tai tapana epäillä kykyjään. Ja 4-5-vuotiaat lapset ovat mahtavia tutkimusmatkailijoita. Mitä? Missä? Miten maailma toimii? Miten häneen voi vaikuttaa? Mitä tapahtuu, jos heität kiven veteen? Entä puun oksa? Miksi ruoho on vihreää? Mitä mutkan ympärillä on? Ja tiedän, että jos tuet tätä edelläkävijää hänessä, hän osoittaa aloitetta koko ikänsä. Et voi pakottaa häntä istumaan työhön, josta hän ei pidä, häntä ei piinaa pitkä valinta, hän ei valitse huonon ja siedettävän välillä. Koska hänellä on tapana tutkia tätä maailmaa, muuttaa sitä itselleen sopivaksi, ottaa yhteyttä ihmisiin ja esineisiin, valita mitä hän todella haluaa. Entä jos vanhempi arvostelee tai rankaisee? Pysähdy minne olet menossa! Miksi taas likainen? Istu aloillasi! Älä mene/älä ota/ÄLÄ – silloin lapselle kehittyy erittäin jatkuva syyllisyyden tunne. Koska juokseminen, hyppiminen, äänekkäästi nauraminen, kivien heittely ja lätäköissä kiipeily ovat lapselle luonnollisia toiveita, luonnon ehdottamia. Ja jos äitini sanoo, että nämä halut ovat vääriä, niin mikä minä olen? Hieman erilainen. Väärä. Huono. Syyllisyyden tunne ja aloitteellisuus ovat huonosti yhteensopivia asioita. Kuinka pelottavaa on päästää hänet irti, mutta et voi paeta sitä, sinun on pakko. Muuten pelkoni hidastaa häntä koko hänen elämänsä. Haluan, että hänellä on rohkeutta toteuttaa unelmiaan. Ystävällisin terveisin Sofia Pimenova