Kirjoittajalta: Lapsi tuo ihanan hiljaisuuslaulun äidin elämään. Hänen lähellään vietetyistä pitkistä tunteista, jolloin hän ei vaadi, vaan yksinkertaisesti elää, ajatuksista, joilla hänen äitinsä ahkerasti kietoo hänet, riippuu siitä, mitä hänestä tulee, hänen elämänohjelmastaan, hänen voimastaan ​​ja luovuudestaan. Hän kasvaa mietiskelyn hiljaisuudessa lapsen avulla sellaisiin oivalluksiin, joita kasvattajan työ vaatii. Hän ei piirrä kirjoista, vaan itsestään. Mikään ei voisi olla arvokkaampaa. "Miten rakastamme lasta." Kun ajattelen vanhempien rakkautta ja isä-lapsi-suhdetta yleensä, mieleeni tulee välittömästi Janusz Korczakin sydäntä raastava ja tunteiden kanssa elämiseen tottuneille pieni röyhkeä teos ”Kuinka rakastaa lasta”... kaikki rakastavat lapsiamme vilpittömästi, mutta jostain syystä ilmaisemme rakkautemme ylistämällä heitä vain heidän teoistaan, usein hyvistä arvosanoista, siisteydestä jne. Osoittautuu, että vain jos vauva käyttäytyy odotetulla tavalla, olemme valmiita rakkauteen. Kaikki eivät ymmärrä kuinka sanoa hänelle "rakastan sinua" vain sillä tavalla, koska hän on olemassa. Vauvojen ja esikoululaisten kanssa on enemmän tai vähemmän vaihtoehtoja. Mitä tulee koululaisiin ja varsinkin teini-ikäisiin, näemme usein heiltä kielteisen reaktion vanhempiensa hellien tunteiden ilmaisuun. Tällaisille lapsille ei opetettu vilpittömyyttä, että tunteiden ilmentyminen on ennen kaikkea luonnollista ja ihanaa. On selvää, että elämässä on erilaisia ​​hetkiä, jolloin olemme väsyneitä, kiireisiä omissa asioissamme, sairaita tai yksinkertaisesti huonolla tuulella. En ota sinulta pois oikeuttasi henkilökohtaisiin kokemuksiin. Ja jos olet esimerkiksi kiireinen, on parempi tunnustaa tunteesi lapsellesi rehellisesti eikä aloittaa hänen kanssaan peliä tai muuta toimintaa, pakottamalla itseäsi yksinkertaisesti velvollisuudesta. Lapset, ehdottomasti kaikki lapset, tuntevat valhetta. Vilpittömyytesi on erinomainen esimerkki lapselle omassa lapsuudessa, sitten aikuiselämässä, toimia tunteidensa mukaisesti, elää sopusoinnussa itsensä kanssa. Siksi, jos koet nyt voimakasta rakkauden nousua lastasi kohtaan, osoita se, älä odota hyvää arvosanaa koulusta, puhdastilaa tai ykkössijaa urheilukilpailuissa. Kun lapsi ei saa lapsuudessa riittävästi vanhempien rakkautta (erityisesti äidin rakkautta), hän kasvaa aikuiseksi, joka ei kykene kokemaan rakkautta. Vanhempien tehtävänä on opettaa hänelle tämä omalla esimerkillään ehdottomasta rakkaudesta! Anna lastesi kasvaa henkisesti terveiksi yksilöiksi, jotka kykenevät tuntemaan vahvoja tunteita!