Löytääksesi itsesi, sinun on uskottava itseesi. Olemme tottuneet tavallisuuteemme, ehkä jopa alistuneita siihen. Mutta jossain meidän jokaisen sielun syvyyksissä elää edelleen unelma erilaisesta elämästä - mielenkiintoisempaa, ylevämpää, kunnianhimoisempaa, merkityksellisempää. Riippumatta siitä, miten elämämme kehittyy, kuinka se juurruttaisi meihin ajatuksen tavallisuudestamme, tiedämme silti, että meissä on tämä pyhä tuli, joka voi valaista elämäämme ja täyttää sen uudella merkityksellä. No, kuinka se löytää ja miten se sytyttää, pidän todella yhdestä muinaisesta vertauksesta, jonka viisaus voi auttaa löytämään vastauksen tähän vaikeaan kysymykseen "...Suurella kuninkaalla oli kolme poikaa. On tullut päivä valita heidän joukostaan ​​valtaistuimen perillinen. Valinta oli erittäin vaikea. Jokainen kuninkaan pojista oli hyvä työssään ja yhtä rakas isälleen. Kuningas päätti neuvotella suuren viisaan kanssa, ja hän antoi hänelle neuvoja... Kuningas kokosi poikansa, antoi kullekin kourallisen kukansiemeniä ja sanoi: - Lapseni, minä lähden. Kuinka kauan olen poissa, on tuntematon. Ja tämä on testi sinulle. Palautat nämä siemenet minulle, kun palaan. Se, joka säilyttää ne parhaiten, tulee perilliseksi! - Hän sanoi niin ja lähti. Ensimmäinen poika ajatteli: "Mitä minun pitäisi tehdä siemenille? - ja alkoivat säilyttää niitä rautakaapissa. "Kun isä palaa, he ovat sellaisia ​​kuin olivat." Toinen poika ajatteli: "Jos pidän heidät veljeni tavoin, he kuolevat. Ja kuolleet siemenet eivät ole lainkaan siemeniä." Menin torille, myin ne ja sain rahaa. Samaan aikaan toinen poika ajatteli näin: "Kun isäni tulee, menen taas torille ostamaan uusia siemeniä, annan ne isälleni paremmin kuin ne olivat." puutarhaan ja hajotti siemeniä sinne, missä oli vapaata tilaa. Jonkin ajan kuluttua isä palasi odottamatta ja kääntyi innoissaan poikiensa puoleen... Ensimmäinen poika avasi kassakaappinsa. Siemenet kuolivat ja homehtuivat. Isä sanoi hänelle: "Mikä tämä on?" Annoinko sinulle sellaisia ​​siemeniä? Niiden pitäisi pystyä kukkimaan kukkia ja antamaan ihanaa tuoksua, mutta nämä siemenet haisevat! Nämä eivät ole minun siemeniäni. Toinen poika ryntäsi markkinoille, osti siemeniä, palasi kotiin ja esitteli ne isälleen. Mutta isä sanoi: "Mutta he eivät ole sama asia." Ideasi on parempi, mutta tämä ei ole se ominaisuus, jonka haluaisin sinussa nähdä. Hän meni kolmannen pojan luo samaan aikaan suuressa toivossa ja pelossa: "Mitä hänen siemenille tapahtui?" Ja kolmas poika otti hänen isänsä puutarhaan, jossa miljoonia kukkia kukkii. Hän sanoi isälleen: "Nämä ovat siemenet, jotka annoit minulle kerran." Heti kun ne ovat kypsiä, kerään ne ja palautan ne sinulle, johon kuningas vastasi: "Sinä olet perilliseni." Näin sinun tulee tehdä siemenille! Kuten tuon muinaisen vertauksen kolme poikaa, jokainen ihminen tulee maailmaan erilaisten valintojen kanssa. Ilmestymme elämässä kuin siemen, ja se, mitä tälle siemenelle tapahtuu, riippuu pitkälti meistä itsestämme, siitä, kuinka kohtelemme itseämme, kuinka arvioimme ja uskomme kykyjemme ja kykyihimme. Laitetaanko se kassakaappiin, piilotetaanko kauas, kauas kaikilta, vai myydäänkö penneillä, vai istutetaanko se silti hedelmälliseen maahan... Miksi meidän on niin vaikea uskoa itseemme, uskoa, että Jokainen meistä on lahjakas omalla tavallaan? Tietysti itseepäluottamuksemme perusta luotiin lapsuudessamme, jolloin kaikkea mitä rakastimme ei arvostettu, yksinkertaisesti sivuutettu tai hyväksytty kritiikillä tai myötätuntoisella katumuksella, mikä johti pettymykseen itseemme ja uskoon arkipäiväisyyteemme ja kyvyttömyys ilmaista itseäsi luovasti. Mutta kasvatuksesta ja koulutuksesta kypsynyt ja "toipunut" ihminen voi tehdä päätöksiä itse ja tehdä tietoisia valintoja, mutta silti hän pysyy "sokeana" suhteessa luonnollisiin kykyihinsä ja kykyihinsä. Tämä johtuu pinnallisesta itsetuntemuksesta ja hänen uskomuksistaan ​​olemassa oleviin ihmisten kykyjä koskeviin myytteihin. Tarkastellaanpa esimerkkinä kolmea luovuuteen liittyvää myyttiä, jotka ovat juurtuneet ihmisten mieliin ja rajoittavat luovuuden täyttä potentiaalia.