Psykologiset asenteet sekä arvot, suuntaukset, tarpeet ja luonteenpiirteet ovat yksilön sosiopsykologisen rakenteen johtavia elementtejä. Asenteet määräävät, kuinka ja missä muodossa mikä tahansa ihmisen henkinen toiminta kehittyy, koska "asenne" tulkitaan "valmiuden tilaksi myöhempään toimintaan". Toisin sanoen asenne on tietty taipumus, valmius reagoida tietyllä tavalla tietyssä tilanteessa. Asenne on mekanismi, joka ohjaa ihmisen käyttäytymistä. Ne ovat luonteeltaan ehdottomia ja toimivat ohjeina, vaatimuksina, käskyinä tietylle toiminnalle (A. Ellis). Tämä tarkoittaa, että ihmisen käyttäytyminen riippuu pitkälti hänen muodostamistaan ​​asenteista Asenteiden merkitystä ihmisen elämässä ei voi aliarvioida, koska asennejärjestelmä on se, miten ihmisen elämä kehittyy monin tavoin. Ihmisen kognitiivisten vääristymien (systeemisten ajatteluvirheiden) perusteella muodostuneet psykologiset asenteet voivat muodostaa hänelle merkittäviä rajoituksia, koska ne toimivat kuviollisen ajattelun ja jäykän käyttäytymisen tekijänä , ja myös vaikeuttaa ihmisen sopeutumista uusiin, muuttuneisiin elämäntilanteisiin VELVOLLISUUS. Suhteessa muihin ihmisiin - "Olen velkaa" Tämä asenne rajoittaa sisäistä vapautta ja vahingoittaa ihmistä, koska hän voi manipuloida muita ja aiheuttaa konfliktitilanteita. Velvollisuusasenteen vaikutuksesta ihminen voi muodostua; syyllisyyden tunne (katuneisuus) - auto-aggressio, joka ilmenee, kun henkilön käytös ei vastaa hänen käsityksiään itsestään ja siitä, kuinka hänen "pitäisi" olla, ja lisääntynyt oikeudentunto - haluna saada omat ajatukset siitä, mitä pitäisi yhtenevät toisen yksilön ajatusten kanssa, mikä johtaa usein väärinymmärryksiin ja konflikteihin Velvollinen asenne käyttää sanoja ja lauseita: saa/ei saa, ei saa/ei saa, saa/ei saa, hinnalla millä hyvänsä, ". ei ole sanaa, jota en halua, on sana - pakko” YLIYLEISTÄMINEN Yliyleistämisasenne ilmenee yleisen johtopäätöksen muotoilussa, joka perustuu yhteen tai useampaan elämänjaksoon/tapahtumaan. Seurauksena on, että henkilössä kehittyy yleinen arvio tapahtumien/ilmiöiden/ominaisuuksien kokonaisuudesta, joka ulottuu muihin, oletettavasti samankaltaisiin tapahtumiin/ilmiöihin. Esimerkiksi: "kaikki miehet tarvitsevat vain yhden asian", "petoksia on kaikkialla", "maassamme se on aina tällaista". muuttua pitkäksi aikaa. Sellainen muutosmahdollisuuden kieltäminen jollekin tai jollekin, joka "kerran tapahtui", rajoittaa ja riistää henkilöltä mahdollisuuden nähdä todellisen kuvan siitä, mitä tapahtuu, koska henkilö päättelee välittömästi "näin on!" eikä harkitse muuta tapaa vastata tähän erityiseen tilanteeseen. Hän yksinkertaisesti siirtää kokemuksensa menneisyydestä nykyhetkeen ja estää siten "toisen" tulevaisuuden. Yliyleistävä ihminen käyttää sanoja/lauseita puheessaan: kaikki/aina, ei kukaan/ei koskaan, kaikki/ei mitään, ei missään/kaikkialla, ikuisesti, jatkuvasti PERSONALIOINTI Asenteen personoituminen ilmenee ihmisen taipumuksessa liittää tapahtumat yksinomaan itseensä, vaikka sellaisille johtopäätöksille ei olisikaan perusteita, ja myös tulkita useimmat tapahtumat itseensä liittyviksi. Ihminen lukee minkä tahansa tapahtuman, toiminnan omalle tililleen: "kaikki katsovat minua", "he varmasti arvioivat minua nyt", "ikään kuin he puhuisivat minusta, koska he vaikenivat" jne. Tämän seurauksena henkilö kehittää itsetutkiskelun - itsetutkiskelun - tuhoavan muodon. Tämä jatkuva keskittyminen sisäisiin ongelmiin jaongelman avoimen ratkaisun välttäminen ei johda tilanteen muutokseen, vaan vain pahentaa sitä "keksimällä" jotain, mikä ei ole todellisuudessa Henkilökohtaistamisajattelun omaava henkilö käyttää puheessaan pronomineja - minä, minä, minä, minä , "minun takia", "minusta". KATASTROFISOINTI Katastrofiasennelle on ominaista ilmiön/tapahtuman/tilanteen negatiivisen suuntautumisen merkittävä liioitteleminen. Yksinkertaisesti epämiellyttävä tapahtuma tai tilanne on ihmisen mielestä pelottava. Tapahtuneen tapahtuman arvioidaan olevan "katastrofi ja maailmanloppu" ja ihminen kokee, ettei hän voi tehdä mitään, ei voi muuttaa mitään parempaan. Katastrofisoivan asenteen omaava henkilö "tuulee" itsensä ja kuvittelee itselleen kamalimmat seuraukset. Tämä on erityisen ilmeistä epävarmuuden ja tuntemattomien tulosten tilanteissa. Esimerkiksi testitulosten odottaminen "tämä on kauheaa, olen ehdottomasti…", valmistautuminen tärkeään tapaamiseen tai treffeille "he eivät pidä minusta, he eivät palkkaa minua", virheen tekeminen "olen ehdottomasti potkut", "hän/hän ei koskaan anna minulle anteeksi" Katastrofiasennuksen omaava henkilö käyttää puheessaan sanoja/lauseita: kauhu, painajainen, katastrofi, maailmanloppu, tämä on NEGATIIVIN ENNUSTUS TULEVAISUUS Negatiivisen tulevaisuuden ennustaminen on taipumus uskoa kaukaa haettuihin ja negatiivisiin oletuksiin. Ihmisestä tulee tulevaisuutensa "profeetta" sekä sanallisesti että mielikuvien kautta - ensin hän ennustaa epäonnistumiset itselleen, sitten tekee kaikkensa niiden toteuttamiseksi. Jotain negatiivista odottaminen lisää satakertaisesti tämän negatiivisen ”tapahtumisen” mahdollisuutta ja estää toisen, positiivisen tuloksen saavuttamisen. Tämän asenteen omaava henkilö käyttää puheessaan sanoja/lausekkeita: entä jos; "mutta ehkä", "entä jos". ARVIOINTI Arvioiva asenne ei ilmene yksittäisten ominaisuuksien, henkilön toimien piirteiden arvioinnissa tietyssä tilanteessa, vaan hänen persoonallisuutensa kokonaisuutena. Usein arviointi tehdään henkilökohtaisten arviointikriteerien perusteella. Arvioivan asenteen omaava käyttää puheessaan sanoja/lauseita: oikein/väärin, hyväksytty/ei hyväksytty, hyvä/huono, tyhmä/fiksu, arvoton, hyödytön, toivoton. MAKSIMALISMI Maksimismin asenteelle on ominaista se, että valitaan itselleen ja/tai muille ihmisille korkeimmat mahdolliset standardit (vaikka ne olisivat hyvin vaikeasti saavutettavissa tai joku ei pysty saavuttamaan niitä). Ihminen käyttää näitä korkeita standardeja standardina määrittäessään ilmiöitä, toimia tai henkilökohtaisia ​​arvoja. Tällä asenteella olevan ihmisen ajattelulle on ominaista "kaikki tai ei mitään" -asenne! Tällaiset liian korkeat standardit herättävät usein epäilyksiä suorituksen laadusta ja johtavat tuloksiin kohdistuvan tyytyväisyyden huomattavaan laskuun Maksimalistisen asenteen omaava henkilö käyttää puheessaan sanoja/lausekkeita: maksimissaan, mikä parasta, vain erinomainen/viisi, "DIKHOTOMINEN AJATTELU" Dikotomisen ajattelun asenne (käännettynä kreikaksi "kaksi osaksi") on taipumus ajatella äärimmäisyyksissä. Tälle asenteelle on ominaista niin kutsuttu "mustavalkoinen" ajattelu – taipumus tunnistaa vain kaksi vastakkaista luokkaa elämänkokemuksessa. Esimerkiksi: ihmisten jakaminen "pahoihin" ja "hyviin", "pyhiin" ja "syntisiin", "hyvän" ja "pahan" korostaminen, "kaiken tai ei mitään" haluaminen, "jos et voittanut, niin hävisit. ” Dikotomisen ajatteluasenteen omaavalle ihmiselle on siis ominaista ankara vastakkainasettelu ja vaihtoehtojen polariteetti. Hän näkee kaiken, mitä maailmassa tapahtuu, kontrastimuodossa, jossa ei ole sävyjä, siirtymiä, puolisävyjä, erilaisia ​​vaihtoehtoja, kompromisseja. Hänen puheessaan käytetään usein sanoja/lauseita: joko... - tai... ("joko kyllä ​​tai ei", "joko pannulla tai rintakuvalla") tai - tai... ("joko voitettu tai hävitty"). Asenteet voivat olla stressin lähde ja siksi olla taustalla monille psykologisille ongelmille, henkilökohtaisille ja ihmissuhteille, riittämättömille tunnetiloille ja luoda yleistä tyytymättömyyttä elämääsi On tärkeää tunnistaa irrationaaliset asenteet ja korjata ajatteluvirheet +380931952825