I'm not a robot

CAPTCHA

Privacy - Terms

reCAPTCHA v4
Link



















Original text

Kirjoittajalta: "Kun läheisriippuvaisia ​​on kaksi, rakkaus puuttuu kaksinkertaisesti Ja molemmat ovat onnettomia surussa, ja ilossa - kuin vankilassa..." "Kaksi läheisriippuvaista parisuhteessa voivat todella tuhota toisensa. Kuvittele kaksi ihmistä, joiden motto on tyydyttää jonkun tarpeet, miellyttää muita. Kuvittele nyt nämä kaksi, kun he molemmat haluavat lopettaa suhteen. He tulevat tekemään kauheita asioita, kuten Ernie Larsen sanoo. He ovat lähellä tuhoamaan toisensa ja itsensä, ennen kuin yksi lopettaa, lopettaa säästämisen ja sanoo: "Haluan lopettaa pelin." (Melody Beatty "Alkoholisti perheessä tai läheisriippuvuuden voittaminen", s. 48). Miltä näyttää pari, jossa molemmat kumppanit ovat riippuvaisia ​​toisistaan, näen sen näin: Ensi silmäyksellä vahva yhteys, rehellisyys? Mutta heti kun toinen sellaisessa riippuvaisessa suhteessa olevista kumppaneista liikkuu, toinen alkaa välittömästi liikkua. Ne ovat niin tuskallisesti yhteydessä toisiinsa ja näyttävät jopa "itäneen toisiinsa", että mikä tahansa kehon liike aiheuttaa välittömästi toiselle vaivaa tai kipua. Tällaisessa tilanteessa on erittäin vaikeaa paitsi huolehtia muista, myös itsestään huolehtiminen näyttää myös epätodennäköiseltä. Kaikki kumppanisi reaktiot näyttävät liioitelluilta ja tuskallisilta. Kuin teräviä neuloja he kaivoivat toisiinsa, niin että "yhdessä ikuisesti, ikuisesti". Läheisriippuvuuden rakkaus on vahvaa ja kaiken kattavaa, syntynyt hyväksikäyttöön (joskus tarpeettomia kenellekään ja itsensä vahingoksi) ja inspiroi kaikkien ja kaiken ympärillä olevan jatkuvaan pelastukseen, paitsi tietysti itseään rakastettuna niin mielenkiintoista? Tämä on erittäin hyvä kysymys. Miksi kummallekin sormelle oli paikka (sisennys) toisen puolella? Nämä ovat samoja "tyhjiä" paikkoja, tuskallisia aukkoja, jotka ovat luoneet aukon persoonallisuudessa ja vastaavasti ihmisen elämässä ja ympäristössä. Miten se voi olla? Psykologinen trauma lapsuudesta, toisen vanhemman (tai molempien) "inho", hylkääminen, hylkääminen, suru, menetys jne. Kaikki, mikä on negatiivista ja "juuttunutta" ihmiseen ja on kertynyt häneen vuosien varrella, ovat piilotettuja epäkohtia; viha, jota "ei voida" näyttää kenellekään ja ottaa pois "säädyttömästi"; kipu, jota ei ilmaistu ajoissa, ja epätoivoiset yritykset tavoittaa rakkaansa - julistaa itsensä, "saavuttaa" rakkautensa hinnalla millä hyvänsä. Tästä johtuvat kaikki nämä aukot ja tyhjiöt ihmisen sielussa, jota hän kypsyessään salaa tai avoimesti luonnonlakien mukaan (mikään ei saa jäädä tyhjäksi) yrittää täyttää, kompensoida - niillä keinoilla ja menetelmillä, jotka ovat käytettävissä. häneen ja että hän osaa tehdä ja juuri niin kaksi "puolityhjää" ETSIVÄT pikku miestä kohtaavat ja tarttuvat tiukasti, melkein tiukasti toisiinsa. He tunnistavat ja tuntevat toisensa jollain intuitiivisella, henkisellä tasolla ja takertuvat "tiukasti" toisiinsa ja alkavat täyttää "tyhjyksiään". He vaativat liikaa kaikessa: vähän rakkautta, vähän huomiota, vähän huolenpitoa. Ja kaikki ei aina riitä (!), jos et saanut tarpeeksi lapsuudessa. Ja kaikki tunteet (riippumatta siitä, kuinka monta niitä on ja kuinka kauniilta ne tuntuvatkaan) - KAIKKI vierii läheisriippuvuuden pohjattomaan tynnyriin ja annetaan kyltymättömän EGO:n nieltäväksi. Tähän sisältyy uskomaton toistensa hallinta, joka perustuu epäluottamukseen. Epäluottamus kaikkia ja kaikkea kohtaan. On vaikeaa luottaa johonkin ilman, että opit luottamaan ennen kaikkea itseensä. Tiedättehän, kuten eräässä kuuluisassa laulussa: "Yhden ketjun sitoma...": Vain saavuttamalla täydellisen tuhon, itsensä uupun pisteen, voi päättää ja todellakin "poistua tästä pelistä". Tämä vaatii paljon ahkeruutta ja kaikkea jäljellä olevaa voimaa (ja yleensä suhteen loppuun mennessä ei ole enää ollenkaan jäljellä). Molemmat ovat loppuun asti uupuneita - läheisriippuvaisen "sairaan" rakkauden vuoksi. Kuvittele, että sellaiseen pariin ilmestyy kolmas - esimerkiksi lapsi vai useita lapsia? Heillä, niin puolustuskyvyttömillä ja pienillä, ei ole edes paikkaa, missä yöpyä. Jää siis vain siirtyä pois, olla "syrjässä" (taas ilman vanhempien rakkautta, huolenpitoa, huomiota ja kiintymystä). Muuten he murskaavat tai rikkovat sen tai heidän isänsä ja äitinsä/26623/