Miten ihmiset elivät ilman psykologeja aiemmin ja miksi psykologeja tarvitaan nyt viime aikoina yhdessä ryhmässä sosiaalisessa mediassa? Äitiysverkosto näki viestin tytöltä, joka valitti synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja pyysi suositella psykoterapeuttia. Menin kommentteihin ja mitä luulet nähneeni siellä? Ensimmäinen kommentti oli hengessä (ei kirjaimellisesti): kuinka lempeitä kaikista on tullut, kaikki ovat masentuneita, ennen ei ollut psykologeja ja kaikki elivät hyvin eikä masennusta ollut, nämä masennukset ovat sinun laiskuudesta. No, samanlaisessa hengessä kommentteja oli aika paljon, miksi jotkut kirjoittavat jotain tällaista apua pyytävien postausten alle, on erillisen postauksen aihe. Ja nyt haluan spekuloida aiheesta, miksi ihmiset elivät ennen psykologeja ja miksi nyt psykologinen neuvonta ja psykoterapia ovat saamassa yhä enemmän suosiota vuosia sitten kylän tavallisten ihmisten elämä oli fyysisesti paljon vaikeampaa kuin nykyajan kaupunkilaisen, mutta henkisesti luultavasti helpompaa. Voin olettaa, että ihmiset asettivat vähemmän vaatimuksia itselleen ja muille. Esimerkiksi hiljattain synnyttäneeltä äidiltä ei kukaan vaatinut kiireellistä itsensä kehittämistä mahdollisimman nopeasti kuntoon synnytyksen jälkeen (muuten hän löytäisi nuoremman aviomiehen), kukaan ei vaatinut olevansa ihana, tietoinen äiti, jotta hän ei vahingoita lastaan, Jumala varjelkoon. Nyt monet äidit vaativat tätä itseltään, eikä sosiaalinen paine ole kaukana. Ihmisten vaatimukset puolisoilleen olivat myös alhaisemmat. Tämä provosoi itsensä vertaamista muihin ihmisiin, usein ei omaksi hyväksi, kilpailu onnistuneesta menestyksestä, mikä johtaa vähintään jatkuvaan ahdistukseen, jännitykseen, neuroottisuuteen - Aikaisemmin kylissä elettiin yhtenäisemmin, kaikki tunsivat toisensa olivat yhteisiä tapoja ja perinteitä. Ihmiset tunsivat olonsa vähemmän yksinäisiksi ja todennäköisesti he voisivat vaikeassa tilanteessa kääntyä kyläläisten puoleen. Nyt yhteiskunta on jakautunut enemmän, ihmiset eivät usein tiedä lattialla olevien naapureidensa nimiä, monet asuvat kaukana sukulaisista ja ystävistä. Tietysti kommunikointi Internetin kautta osittain kompensoi kommunikoinnin ja läheisten ihmisten puutetta, mutta ei täysin - Aiemmin psykologien rooli oli osittain papisto, ja usko tarjosi tukea myös vaikeina aikoina. - Ennen oli perinteitä, jotka auttoivat meitä elämään ja ilmaisemaan tunteitamme. Esimerkiksi surejat hautajaisissa laulavat kansanlauluja. Nykyään tällainen kulttuuri on vähemmän kehittynyt. Lisäksi nyky-yhteiskunnassa vallitsee asenne positiivisuuteen ja menestymiseen, esimerkiksi surun, surun, vihan tunteissa. Miksi psykologeja tarvitaan nyt enemmän ja enemmän??