PSYKOTERAPEUTIN LUOVUS Mitä eroa on psykoterapeutilla ja psykologilla? Tästä asiasta on erilaisia ​​mielipiteitä. Kaupungin somaattisella klinikalla työskennellessäni ymmärsin psykologin ja psykoterapeutin eron näin: psykologi tarjoaa emotionaalista tukea tässä ja nyt, korvaa henkisiä asenteita ja toimintatapoja, opettaa uusia toimintatapoja roolileikin kautta, jne. Psykoterapeutti työskentelee aina tunteiden parissa, korvaa negatiiviset tunteet positiivisilla ja muuttaa siten asenteita ajattelun (pään) tasolla ja tunteita kehon tasolla, mikä johtaa kehon kokonaisuutena yleiseen fysiologiseen (vaistobiologiseen) turvallisuuteen. Mikä on ero? Psykologilla on oikeus työskennellä tunteiden kanssa. Psykoterapeutti on velvollinen korvaamaan negatiiviset tunteet positiivisilla, ei kiellä itsessä olevia negatiivisia tunteita, vaan antaa itselleen oikeuden käyttää näitä negatiivisia tunteita vain omaksi hyödykseen (ja myös antaa itselleen oikeuden käyttää positiivisia tunteita stressaavissa tilanteissa, eri tapauksen ja asiakkaan ongelman mukaan). Psykologi voi, mutta ei ole velvollinen, työskentelemään asiakkaan patologian ja esipatologian parissa. Psykoterapeutti (eli pätevyyttään parantanut psykologi) on velvollinen auttamaan potilaita, joilla on mielenterveysongelmia ja -häiriöitä: masennus, PTSD, epilepsia, usein yhdessä farmakologiaa ja muita keinoja käyttävien psykiatrien kanssa. Mitä eroa on potilaaseen kohdistuvalla vaikutuksella asenteiden parissa työskentelevän psykologin ja tunteiden parissa työskentelevän psykoterapeutin tapauksessa? Suurin ero on, että asetuskorvaus on asiakkaan soveltama ja käyttämä, mikä antaa asiakkaalle kiistatonta apua tavallisessa, tutussa tilanteessa ilman suurta stressiä. Tunteiden korvaaminen antaa tukea asiakkaalle nimenomaan ei normaalissa äärimmäisen ahdistuksen tilanteessa. Siksi psykoterapeutin, kuten psykologin, on velvollisuus kehittyä ja opiskella harjoittelemalla, parantamalla taitojaan ja ottamalla käyttöön uusinta (yleensä länsimaista) teknologiaa. Näitä ovat EMDR-tekniikat, Hellinger-järjestelyt, metaforiset kortit, RPT, työ piilotettujen etujen kanssa jne. Näin ollen käytännön työssäni päädyin pääjohtopäätökseen, että: 1) psykologinen tuki kognitiivisella tasolla on tehokasta tavallisissa tutuissa tilanteissa, joissa tunteet ovat hallittuja ,2) jotta asiakas voidaan varustaa stressaavaan tilanteeseen (epästandardi), hallitsemattomilla tunteilla, on tarpeen tarjota tukea kehollisella tasolla korvaamalla negatiiviset tunteet positiivisilla ja muodostamalla yhteyden tiedostamattomaan sfääriin. turvallisuus vaistomaisella automaattisella (refleksi-) tasolla, mentaalialueen rajoituksista riippumatta, 3) henkistä sfääriä puolestaan ​​rajoittavat toisaalta vanhempien asenteet ja toisaalta sosiaaliset normit. Tästä syystä, jos tunteita ei korvata, asiakas "kävelee ympyrää" eikä pysty auttamaan itseään stressissä, koska hän ei voi käyttää alitajuntaan intuitiivista aluetta, koska negatiiviset tunteet estävät uudet toimintatavat, 4) ja kaikkein tärkeimpänä! Ilman piilotettua toissijaista hyötyä havaitsematta ja siten poistamatta sitä, jopa tunteiden korvaaminen johtaa vain väliaikaiseen helpotukseen, koska piilotettu hyöty palauttaa potilaan tavanomaisiin toimintatapoihin. Lääketieteellinen psykologi Silaeva Tatyana Nikolaevna